1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa monet taiteilijat kokeilivat tietoisesti eri suuntauksia. Tämä kohderyhmä ei ole koskaan pyrkinyt siihen, että se olisi millään tavoin lokeroitu. Myös Stevie Taylor kuuluu tähän kohderyhmään. Hän luo kuvia, joilla on potentiaalia olla todellisia yleisön vetonauloja. Vapaamielinen taiteilija käyttää teostensa valmistuksessa useita eri maalaustekniikoita ja työmateriaaleja. Pastellien, hiilen, tussin ja akvarellivärien lisäksi myös tussi ja lyijykynä ovat tärkeässä asemassa. Taidemarkkinoilla Stevie Taylorin teokset ovat todellinen rikkaus. Hänen kuvamotiiveissaan näkyy jännite tutun ja selittämättömän välillä. Vaikka maalatut kuvakohteet viittaavat katsojalle tuttuun ympäristöön, jotkin vaikutelmat on tarkoituksellisesti siirretty odottamattomiin konteksteihin.
Stevie Taylor ei pidä paljon ohjeista ja mittasuhteista, sillä maalari kokee vain tarpeettomasti rajoittavansa luovuuttaan. Sen sijaan hän turvautuu uusien väri- ja muotojärjestelyjen kokeilukenttään. Hänen hienovaraisesti hahmotellut, kättä ja sydäntä kuvaavat yksityiskohtansa takaavat korkean tunnistusarvon. Näissä malleissa Stevie Tayler on valinnut hillityt värivalinnat. Minimalistinen esitystapa antaa kaavioille aivan erityisen kosketuksen. Taidemaalari käytti samaa kaavaa jälleen toisessa hyvin symbolisessa teoksessa. Erityisesti kuvissa on punaisia nauhoja, jotka muistuttavat jotenkin "Punaista nauhaa", joka on maailmanlaajuisesti tunnettu symboli solidaarisuudesta HIV-tartunnan saaneita ihmisiä ja AIDS-potilaita kohtaan. Stevie Tayler oli tarkoituksella valinnut tämän jäljitelmän tehdäkseen rakkauden ja toivon ilmaisun.
Jopa muotokuvien luokassa maalari osoittaa suurta lahjakkuutta. Hiilellä ja pastelliväreillä hän on näyttävästi tuonut paperille esimerkiksi Sigmund Freudin. Vuonna 1997 laadittu "The Dancer" -malli on selvästi modernin taiteen maalaustaiteen piirteitä. Kaaviosta voidaan lukea lähes abstrakteja piirteitä. Muotokuvassa "Denial" on komea mies, joka nojaa päänsä käteensä ja katsoo mietteliäästi. Vastakohtana tulevat esiin kasvot, joita näyttää vaivaavan rikkinäisyys. Ehkä esitys on jakautunut persoonallisuus? Onko Stevie Taylor todella piilottanut viestin maalaukseen? Joka tapauksessa tämä taideteos jättää paljon tulkinnanvaraa, kun sitä katsoo. Juuri se oli hänen tarkoituksensa. Tämä pyrkimys on ilmaistu selvästi myös useissa muissa maalauksissa, kuten "Enkelit", "Jakautuminen", "Ihminen muuttuu henkien läsnä ollessa" tai "Keneen voit luottaa". Jokaisella yksittäisellä teoksella on voima herättää tunteita ja kiinnostusta. Taylorin kuvakieli kiehtoo katsojaa ja saa väistämättä aikaan henkisen elokuvan. Taidemaalari on onnistunut antamaan yleisölle mahdollisuuden samaistua värikkäisiin luomuksiinsa. Teokset jäävät ehdottomasti mieleen.
1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa monet taiteilijat kokeilivat tietoisesti eri suuntauksia. Tämä kohderyhmä ei ole koskaan pyrkinyt siihen, että se olisi millään tavoin lokeroitu. Myös Stevie Taylor kuuluu tähän kohderyhmään. Hän luo kuvia, joilla on potentiaalia olla todellisia yleisön vetonauloja. Vapaamielinen taiteilija käyttää teostensa valmistuksessa useita eri maalaustekniikoita ja työmateriaaleja. Pastellien, hiilen, tussin ja akvarellivärien lisäksi myös tussi ja lyijykynä ovat tärkeässä asemassa. Taidemarkkinoilla Stevie Taylorin teokset ovat todellinen rikkaus. Hänen kuvamotiiveissaan näkyy jännite tutun ja selittämättömän välillä. Vaikka maalatut kuvakohteet viittaavat katsojalle tuttuun ympäristöön, jotkin vaikutelmat on tarkoituksellisesti siirretty odottamattomiin konteksteihin.
Stevie Taylor ei pidä paljon ohjeista ja mittasuhteista, sillä maalari kokee vain tarpeettomasti rajoittavansa luovuuttaan. Sen sijaan hän turvautuu uusien väri- ja muotojärjestelyjen kokeilukenttään. Hänen hienovaraisesti hahmotellut, kättä ja sydäntä kuvaavat yksityiskohtansa takaavat korkean tunnistusarvon. Näissä malleissa Stevie Tayler on valinnut hillityt värivalinnat. Minimalistinen esitystapa antaa kaavioille aivan erityisen kosketuksen. Taidemaalari käytti samaa kaavaa jälleen toisessa hyvin symbolisessa teoksessa. Erityisesti kuvissa on punaisia nauhoja, jotka muistuttavat jotenkin "Punaista nauhaa", joka on maailmanlaajuisesti tunnettu symboli solidaarisuudesta HIV-tartunnan saaneita ihmisiä ja AIDS-potilaita kohtaan. Stevie Tayler oli tarkoituksella valinnut tämän jäljitelmän tehdäkseen rakkauden ja toivon ilmaisun.
Jopa muotokuvien luokassa maalari osoittaa suurta lahjakkuutta. Hiilellä ja pastelliväreillä hän on näyttävästi tuonut paperille esimerkiksi Sigmund Freudin. Vuonna 1997 laadittu "The Dancer" -malli on selvästi modernin taiteen maalaustaiteen piirteitä. Kaaviosta voidaan lukea lähes abstrakteja piirteitä. Muotokuvassa "Denial" on komea mies, joka nojaa päänsä käteensä ja katsoo mietteliäästi. Vastakohtana tulevat esiin kasvot, joita näyttää vaivaavan rikkinäisyys. Ehkä esitys on jakautunut persoonallisuus? Onko Stevie Taylor todella piilottanut viestin maalaukseen? Joka tapauksessa tämä taideteos jättää paljon tulkinnanvaraa, kun sitä katsoo. Juuri se oli hänen tarkoituksensa. Tämä pyrkimys on ilmaistu selvästi myös useissa muissa maalauksissa, kuten "Enkelit", "Jakautuminen", "Ihminen muuttuu henkien läsnä ollessa" tai "Keneen voit luottaa". Jokaisella yksittäisellä teoksella on voima herättää tunteita ja kiinnostusta. Taylorin kuvakieli kiehtoo katsojaa ja saa väistämättä aikaan henkisen elokuvan. Taidemaalari on onnistunut antamaan yleisölle mahdollisuuden samaistua värikkäisiin luomuksiinsa. Teokset jäävät ehdottomasti mieleen.
Sivu 1 / 1