Japanilainen taiteilija Totoya Hokkei syntyi Edossa (nykyisessä Tokiossa) vuonna 1780. Hokkei ansaitsi alun perin elantonsa yksinkertaisena kalakauppiaana. Myöhemmin hän pystyi toteuttamaan unelmansa niin sanotusta ukiyo-e-taiteilijasta. Hän opiskeli maalausta kuuluisan japanilaisen taiteilijan Kano Yosenin kanssa. Myöhemmin lahjakas Hokkei sai hyvän edistymisensä ja suuren lahjakkuutensa ansiosta kunnian päästä arvostetun piirtäjän ja ukiyo-e-mestarin Katsushika Hokusai:n oppilaaksi. Taidekriitikot ylistävät Hokkeeta sekä silloin että nyt yhtenä Hokusain parhaista ja menestyneimmistä oppilaista.
Hokkeyn maalaukset kukoistavat japanilaisen taiteen perinteeseen kuuluneesta hyvin pelkistetystä taustasta ja tyhjästä tilasta. Samoin oli tavallista sisällyttää maalaukseen tekstejä, jotka integroitiin graafisesti teokseen ja sijoitettiin huolellisesti osaksi sommittelua. Hokkain motiivit ovat muinaisen Japanin arkipäiväisiä tilanteita. Tanssijoiden, matkustajien ja geishojen lisäksi hän veisti myös jumalia, joita ympäröivät aina kasvit, esineet, koristeet tai ehdotettu horisontti. Myös japanilaisia maisemia, kuten lumihuippuinen Fuji-vuori, kuvaavat arkit olivat suosittuja tilauksia. Hokkeyn maalauksissa oli Japanille tyypillinen mielikuvituksellinen ulottuvuus, joka muistutti jopa nykyajan mangaa. Esimerkiksi Fuji-vuori leijuu pilven yläpuolella, tai geishan kasvot saavat pienen, lähes sarjakuvamaisen ilmeen.
Lahjakas Hokkei itse erikoistui surimonoihin. Nämä ovat puupiirroksia, jotka olivat yksityistilauksia useimmiten varakkaiden mesenaattien toimesta. Hokkeyn asiakkaat olivat hänen kotikaupunkinsa Edon (Tokio) varakkaita ja koulutettuja. Hokkeyn puupiirroksia monistettiin suuria määriä 1800-luvun lopulla, kauan kuuluisan taiteilijan kuoleman jälkeen. Näitä kopioita myytiin yksittäin tai sarjoina ulkomaisille turisteille, joilla oli tuolloin vihdoin mahdollisuus matkustaa kerran "kiellettyyn maahan". Tarkasti uudelleenleikatuissa puupalikoissa on usein kaikki alkuperäisten palikoiden sirot piirteet. Kaikki kohokuviointi ja metallipigmentit on luotu lähes identtisesti. Nykyään näitä kopioita kutsutaan Meiji A-, B-, C- tai D-kopioiksi: Kirjain ilmaisee laatuluokituksen. A korkein laatuluokka. Koska jälleenmyyjät päättävät puupiirrostensa arvosanan, nämä eivät valitettavasti merkitse paljon. Surimono-Meiji-jäljennökset ovat kuitenkin lähes erottamattomia alkuperäisistä. Yksi ero on paperi, joka on kopioissa paljon jäykempää. Toinen ero on värien raikkaus, mutta niille on kuitenkin useimmiten annettu antiikkinen ilme ruskehtavin sävyin, minkä vuoksi niitä ei maallikot eikä kokeneet jälleenmyyjät voi juuri erottaa toisistaan. Meiji-surimono-kopioista on kuitenkin tullut tunnustettuja keräilykohteita niiden hyvän laadun vuoksi ja myös siksi, että alkuperäisiä Hokkeja ei useimmiten enää ole.
Surimono-kerta-arkkien lisäksi Hokkei loi myös kirjakuvituksia. Tämä sopi siihen, että muinaisessa Japanissa kirjoja valmistettiin samalla puupiirrostekniikalla kuin taiteellisia yksittäisiä lehtiä.
Japanilainen taiteilija Totoya Hokkei syntyi Edossa (nykyisessä Tokiossa) vuonna 1780. Hokkei ansaitsi alun perin elantonsa yksinkertaisena kalakauppiaana. Myöhemmin hän pystyi toteuttamaan unelmansa niin sanotusta ukiyo-e-taiteilijasta. Hän opiskeli maalausta kuuluisan japanilaisen taiteilijan Kano Yosenin kanssa. Myöhemmin lahjakas Hokkei sai hyvän edistymisensä ja suuren lahjakkuutensa ansiosta kunnian päästä arvostetun piirtäjän ja ukiyo-e-mestarin Katsushika Hokusai:n oppilaaksi. Taidekriitikot ylistävät Hokkeeta sekä silloin että nyt yhtenä Hokusain parhaista ja menestyneimmistä oppilaista.
Hokkeyn maalaukset kukoistavat japanilaisen taiteen perinteeseen kuuluneesta hyvin pelkistetystä taustasta ja tyhjästä tilasta. Samoin oli tavallista sisällyttää maalaukseen tekstejä, jotka integroitiin graafisesti teokseen ja sijoitettiin huolellisesti osaksi sommittelua. Hokkain motiivit ovat muinaisen Japanin arkipäiväisiä tilanteita. Tanssijoiden, matkustajien ja geishojen lisäksi hän veisti myös jumalia, joita ympäröivät aina kasvit, esineet, koristeet tai ehdotettu horisontti. Myös japanilaisia maisemia, kuten lumihuippuinen Fuji-vuori, kuvaavat arkit olivat suosittuja tilauksia. Hokkeyn maalauksissa oli Japanille tyypillinen mielikuvituksellinen ulottuvuus, joka muistutti jopa nykyajan mangaa. Esimerkiksi Fuji-vuori leijuu pilven yläpuolella, tai geishan kasvot saavat pienen, lähes sarjakuvamaisen ilmeen.
Lahjakas Hokkei itse erikoistui surimonoihin. Nämä ovat puupiirroksia, jotka olivat yksityistilauksia useimmiten varakkaiden mesenaattien toimesta. Hokkeyn asiakkaat olivat hänen kotikaupunkinsa Edon (Tokio) varakkaita ja koulutettuja. Hokkeyn puupiirroksia monistettiin suuria määriä 1800-luvun lopulla, kauan kuuluisan taiteilijan kuoleman jälkeen. Näitä kopioita myytiin yksittäin tai sarjoina ulkomaisille turisteille, joilla oli tuolloin vihdoin mahdollisuus matkustaa kerran "kiellettyyn maahan". Tarkasti uudelleenleikatuissa puupalikoissa on usein kaikki alkuperäisten palikoiden sirot piirteet. Kaikki kohokuviointi ja metallipigmentit on luotu lähes identtisesti. Nykyään näitä kopioita kutsutaan Meiji A-, B-, C- tai D-kopioiksi: Kirjain ilmaisee laatuluokituksen. A korkein laatuluokka. Koska jälleenmyyjät päättävät puupiirrostensa arvosanan, nämä eivät valitettavasti merkitse paljon. Surimono-Meiji-jäljennökset ovat kuitenkin lähes erottamattomia alkuperäisistä. Yksi ero on paperi, joka on kopioissa paljon jäykempää. Toinen ero on värien raikkaus, mutta niille on kuitenkin useimmiten annettu antiikkinen ilme ruskehtavin sävyin, minkä vuoksi niitä ei maallikot eikä kokeneet jälleenmyyjät voi juuri erottaa toisistaan. Meiji-surimono-kopioista on kuitenkin tullut tunnustettuja keräilykohteita niiden hyvän laadun vuoksi ja myös siksi, että alkuperäisiä Hokkeja ei useimmiten enää ole.
Surimono-kerta-arkkien lisäksi Hokkei loi myös kirjakuvituksia. Tämä sopi siihen, että muinaisessa Japanissa kirjoja valmistettiin samalla puupiirrostekniikalla kuin taiteellisia yksittäisiä lehtiä.
Sivu 1 / 1