Vittorio Rainerin teoksiin uppoutuminen on kuin astuisi alueelle, jossa viivan selkeys ja muodon tarkkuus avaavat hiljaisen mutta kiehtovan runouden. Raineri, uusklassismin mestari, yhdisti taitavasti antiikin perinteen ja modernin herkkyyden. Hänen kaiverruksilleen ja piirroksilleen on ominaista lähes arkeologinen tarkkuus, joka ei koskaan liukene jäykkyyteen tai elottomuuteen. Sen sijaan jokaisesta vedosta käy ilmi syvä ihailu klassisen antiikin kauneutta kohtaan, johon yhdistyy tarkka silmä yksityiskohtiin. Arkkitehtuurista, usein hänen valitsemastaan aiheesta, tulee näyttämö valon ja varjon, harmonian ja mittasuhteiden vuorovaikutukselle.
Rainerin teoksissa on aistittavissa kaipuu ihanteelliseen järjestykseen, maailmaan, jossa kauneus ja totuus ovat yhtä. Hänen sommitelmansa ovat kuin tilannekuvia menneestä aikakaudesta, joka herää henkiin uudestaan hänen taiteensa kautta. Viivojen selkeys, perspektiivin eleganssi ja teoksista säteilevä rauhallisuus kutsuvat katsojaa pysähtymään ja paneutumaan ajattomaan muotokieleen. Rainerin taide on hiljainen keskustelu menneisyyden kanssa, joka resonoi nykyhetkessä ja terävöittää käsitystämme olennaisesta. Hänen teoksiinsa uppoutuvat löytävät maailman, jossa antiikin kauneus ja modernin mielen tarkkuus yhdistyvät ainutlaatuiseksi synteesiksi.
Vittorio Rainerin teoksiin uppoutuminen on kuin astuisi alueelle, jossa viivan selkeys ja muodon tarkkuus avaavat hiljaisen mutta kiehtovan runouden. Raineri, uusklassismin mestari, yhdisti taitavasti antiikin perinteen ja modernin herkkyyden. Hänen kaiverruksilleen ja piirroksilleen on ominaista lähes arkeologinen tarkkuus, joka ei koskaan liukene jäykkyyteen tai elottomuuteen. Sen sijaan jokaisesta vedosta käy ilmi syvä ihailu klassisen antiikin kauneutta kohtaan, johon yhdistyy tarkka silmä yksityiskohtiin. Arkkitehtuurista, usein hänen valitsemastaan aiheesta, tulee näyttämö valon ja varjon, harmonian ja mittasuhteiden vuorovaikutukselle.
Rainerin teoksissa on aistittavissa kaipuu ihanteelliseen järjestykseen, maailmaan, jossa kauneus ja totuus ovat yhtä. Hänen sommitelmansa ovat kuin tilannekuvia menneestä aikakaudesta, joka herää henkiin uudestaan hänen taiteensa kautta. Viivojen selkeys, perspektiivin eleganssi ja teoksista säteilevä rauhallisuus kutsuvat katsojaa pysähtymään ja paneutumaan ajattomaan muotokieleen. Rainerin taide on hiljainen keskustelu menneisyyden kanssa, joka resonoi nykyhetkessä ja terävöittää käsitystämme olennaisesta. Hänen teoksiinsa uppoutuvat löytävät maailman, jossa antiikin kauneus ja modernin mielen tarkkuus yhdistyvät ainutlaatuiseksi synteesiksi.
Sivu 1 / 1