Kuten monille muillekin Caspar David Friedrichin maalauksille, myös "Pohjoisen maisemalle" on ominaista selkeä värikontrasti. Tässä maalauksessa hän tekee ensisilmäyksellä selväksi, että etualan ja taustan välillä on selvä katkos. Tälle on ominaista tummansiniset ja harmaat sävyt, kun taas edessä vallitsevat vaaleamman ruskean ja beigen sävyt.

Sitä, mitä itse maalaus heijastaa, voidaan kuitenkin kuvata yksityiskohtaisemmin. Koska kyseessä on pohjoinen maisema, kuten maalauksen otsikko jo lupaa, maalaukselle ovat ominaisia juuri ne piirteet, jotka muodostavat pohjoiseurooppalaisen maiseman. Etualalla näkyy pienempiä kukkuloita, joilla ei ole juuri lainkaan kasvillisuutta. Joitakin ruohoja ja sammalia lukuun ottamatta täällä ei ole lainkaan kasvillisuutta. Sen sijaan suuri osa maasta on lumen peitossa. Talvi on saapunut, sillä monissa tapauksissa lumen peittämät alueet näkyvät myös katsojan silmin taustalla. Suuri ero tulosaineistoon ei kuitenkaan ole vain mainitussa värityksessä. Vaikka etualalla on vain pieniä kohoumia, kuvan taustalla on suuria kukkuloita ja jopa vuoria. Nämä näyttävät pelottavilta, koska taivas on voimakkaasti pimennetty verrattuna kuvan etualan melko ystävällisiin väreihin.

Näitä kuvan kontrasteja yhdistää vain pieni polku, joka johtaa kuvan kirkkaasta etuosasta synkkään alueeseen. Koko kuvassa ei ole jälkeäkään ihmisen sivilisaatiosta. Ainoastaan tällä polulla on kaksi siluettia vaeltavista miehistä, joilla on kävelysauvat ja jotka ovat matkalla vuorten pimeyteen. Ilmeisesti niiden näkeminen teki heihin kuitenkin suuren vaikutuksen, sillä he ilmeisesti pysähtyivät keskelle käytävää kääntämään katseensa kohti mystisiä vuoria.

---

Pohjoinen maisema, kevät · Caspar David Friedrich