Tässä maalauksessa katsoja on keskellä heinänkorjuuta. Leon-Augustin-Lhermitte luo tässä valon tulvittamassa kuvassa suuren voiman näyttämön. Ensinnäkin katse kiinnittyy vasemmassa etualassa istuvaan maanviljelijään. Täysin työhönsä uppoutuneena, kalju kallo mutta lihaksikkaat kädet, hän omistautuu viikatteelleen. Hän on epäilemättä hänen takanaan istuvan perheen isoisä. Perheen kolmikkoa puolestaan hallitsee nuori tytär. Hän seisoo maassa makaavien vanhempiensa takana. Hänellä on sylissään suuret heittohaarukat, joita tarvitaan peltotöissä.

Vanhan maanviljelijän ollessa täysin uppoutuneena työhönsä molemmat vanhemmat kääntyvät täysin lapsensa puoleen. Siksi myös äiti on kääntynyt katsojasta poispäin. Hänen katseensa kulkee viistosti työvälineisiin, joita lapsi pitää kevyesti ja luontevasti sylissään. Näemme nuoren maanviljelijän profiilissa. Mutta hänen asentonsa, nojautuminen vasempaan käteen ja katse viittaavat myös siihen, että tyttö on tällä hetkellä tärkeämpi kuin heinänteko: pieni perhe on ilmeisesti keskustellut keskenään jostakin, vaikka emme voi sanoa, puhuuko äiti vielä. Tämä epämääräinen tila on yksi teoksen viehätyksestä.

Maalari valaisee kuitenkin mestarillisesti myös niityn maisemaa. Etualalla neljä ihmistä istuu auringonpaisteisella niityllä, ja rinteen yläosassa näkyy suuri varjo maassa. Valaistus antaa öljymaalaukselle jännitystä ja draamaa, vaikka hahmot ovatkin rauhallisia ja intiimejä.

Ranskalainen taidemaalari kuuluu realisteihin. Hänen nopea siveltimenvetonsa, jolla hän kuvaa maisemaa tai vanhan maanviljelijän hieman epäselviä kasvoja, osoittaa kuitenkin, että hän on huolissaan myös kohtauksen emotionaalisesta hahmottamisesta. Tällä tavoin Lhermitte lähestyy impressionistien ajatuksia ja antaa katsojan kirjaimellisesti astua maisemaan hänen kanssaan. On kiehtovaa, että tätä teosta tarkastellaan yhä uudelleen ja uudelleen ihmisen vuorovaikutuksen, levon ja työn sekä valon ja varjon vuorovaikutuksessa!

---

Heinänteko · Leon-Augustin Lhermitte