Erityisen hienovarainen surrealistinen sävy tässä maalauksessa on joen ylityksen ja siltojen kuvaaminen. Alkuperäisestä tavanomaisuudesta huolimatta tässä joen ylityksessä on poikkeamaa ja liikettä, mikä antaa maalaukselle omintakeisen tyylin. Tämä maalaus voisi välittää viestin siitä, että luonnon on annettava virrata omassa virrassaan ja säädellä itse itseään - ilman ihmisen puuttumista, kuten geenitekniikkaa. Maalaus voisi puhua sen puolesta, että luonto on jätettävä sellaiseksi kuin se on, eikä ihmisen pidä tehdä mitään toimenpiteitä, jotka voisivat vaikuttaa sen luonnollisuuteen. Muuten puupaneelille maalattu öljymaalaus esittää maisemaa, joka ulottuu kauas kauas ja josta on esteetön näkymä horisonttiin asti. Yksittäiset puut ovat villejä ja hajallaan, eikä niissä ole merkkejä ihmisen maatalousvaikutuksista. Kaukana ulottuu sinisen ja harmaan eri sävyissä horisonttia hallitseva vuorijono. Yläpuolella on kesäinen taivas, jossa on vaalea sävy. Etualan maisemassa on vasemmalla alhaalla uusi tasanko, jossa on suuria kiviä ja toinen jokiuoma. Tämän sommittelun kolmannen joen vesi näyttää syöksyvän syvyyksiin, mutta on kääntynyt pois katsojan katseesta. Siihen liittyvää vesiputousta voi vain arvailla ja se jää mielikuvituksen varaan. Joen yläpuolella ulottuu ikääntynyt kivisilta, joka kantaa sisällään tiettyä historiaa. Kaiken kaikkiaan tämä maalaus ilmentää luonnon kauneutta ja muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on suojella ja säilyttää luonto. Se kutsuu katsojaa uppoutumaan tähän viehättävään maisemaan ja kokemaan luonnon runoutta.

---

Joen silta · Silvian Sternhagel