Tällä öljymaalauksella barokkitaiteilija Rembrandt luo teoksen, jolla on suuri mieleenpainuva voima. Kuva on jaettu kahteen osaan: Kaksi kolmasosaa vasemmasta puoliskosta on tummien, täyteläisten sävyjen hallitsemaa. Tässä dramaattisesti repeytynyt taivas ja raskaat pilvet ovat vastakohtana luonnon rauhallisuudelle, jota tummat, lämpimät maan sävyt tasapainottavat.
Sen sijaan, jos katsot oikeaa kolmannesta ylhäältä alaspäin, valo pistää heti silmään. Sininen taivas valkoisine pilvineen heijastuu alhaalla rauhallisesti liikkuvaan jokimaisemaan. Tämä heijastus vaikuttaa liikkuvalta, kirkkaalta ja ystävälliseltä. Se antaa maisemalle elävyyttä, jonka mylly ottaa uudelleen käyttöön. Mylly on todellakin tämän öljymaalauksen majesteettinen katseenvangitsija ja keskipiste. Se on sijoitettu keskelle kallioista tasankoa kuin valtaistuimelle. Sen siivet, jotka ovat katsojaan nähden sivuttain, kohoavat taivaalle ihastuttavan vinosti. Samaan aikaan auringon ansiosta ne kylpevät miedossa vaaleanpunaisessa valossa, joka vastaa taivaalla erottuvia herkkiä sävyjä.

Taiteilijan tapa sijoittaa aiheensa kertoo jotain siitä, miten tärkeänä Rembrandt pitää myllyä. Myllyt ovat tuulivoimalla toimivia koneita, joita ihmiset ovat käyttäneet jo 4000 vuoden ajan eri puolilla maailmaa. On myös mielenkiintoista tietää, että Rembrandt van Rijn, aikansa kuuluisin hollantilainen taidemaalari, syntyi mylläripariskunnan kahdeksantena lapsena. Hänen äitinsä oli kotoisin leipurin perheestä. Näin ollen taiteilija on saattanut olla myös henkilökohtaisesti yhteydessä aiheeseen.
Rembrandtin toimintaan sijoittama mylly toimii siten teknisenä mestariteoksena, mutta myös liikkeen kautta, joka on katsojalle tuntuva.

Tämä on vastakohta ympäröivän luonnon rauhallisuudelle ja pysyvyydelle, kuten kalliolle, joka työntyy voimakkaasti joen uomaan ja muistuttaa linnanmuuria. Mylly on näin ollen ihmisten elämän symboli: se saa voimansa tuulen avulla. Sen ansiosta mylläri voi jauhaa vehnää ja tuottaa energiaa. On mahdotonta kuvitella ihmiselämää ilman myllyä. Siksi Rembrandt osoittaa sille kaukaa näkyvän paikan, joka on myös valaistu.

Luonto, ihminen ja tuulimylly Miten tämä luonnon ja ihmisen tekemän koneen maailma liittyy ihmiseen itseensä? On mielenkiintoista huomata, että Rembrandt sijoittaa ihmiset kuvaan, mutta alisteiseen asemaan. Näemme aikuisten ja lasten kulkevan leveää polkua pitkin kohti jokirantaa. Nainen polvistuu joen rannalla ja näyttää pesevän vaatteita. Mies on edelleen polulla lapsi kädessään, hieman vasemmalla puolella yllä olevasta myllystä. Merkityksellinen on myös mies, joka istuu proomussa maalauksen oikeassa alakulmassa. Vene, jonka purje on taitettu, purjehtii leppoisasti pois kuvasta. Näin se vastaa tuulimyllyjen siipien liikettä, ja sitä voidaan myös jatkaa vinosti tähän kuvattuun liikkeeseen nähden.

Kaukana joen rannalla näkyy hämärästi kaupunki. Sen kirkon torni kohoaa pimeälle iltataivaalle. Muuten määrittelemätön kylä jatkuu rehevällä tulvaniityllä, joka heijastuu viehättävästi veden pintaan.

Rembrandt tunnetaan muotokuvamaalarina ja omakuvien maalaajana. Hänen luontomaalauksensa ovat kuitenkin erityisen viehättäviä. Perspektiivin ja valon ja varjon kiehtovan leikin kaltaiset ominaispiirteet näkyvät kauniisti erityisesti tässä mestariteoksessa. Tässä maalauksessa näkyy se, että luonto oli tärkeä osa barokkimiehen ajattelua. Väripaletti rajoittuu maan sävyihin ja sinisestä harmaanvihreään, harmaaseen ja mustaan. Juuri tämä rajoitus tekee Rembrandtin mestariteoksesta niin viehättävän.

---

Mylly · Rembrandt van Rijn