| Syntynyt | 15. heinäkuuta 1606 (Leiden) |
| Kuollut | 4. lokakuuta 1669 (Amsterdam) 63 vuoden iässä |
| Kansalaisuus | Alankomaat |
| Aikakaudet | Barokki, Niederländisches Goldenes Zeitalter der Malerei |
| Laji | muotokuva, uskonnollinen taide, mytologiamaalaus, laatukuva, historiamaalaus, omakuva, maisema, asetelma, vanitas |
| Ammatti | taidemaalari, piirtäjä, taidegraafikko, taidekeräilijä, etsaaja, kaivertaja, taidekauppias |
| Perhe | Isä: Harmen Gerritszoon van Rijn Äiti: Neeltje Willemsdr. Zuytbrouck Lapsi: Titus van Rijn, Cornelia van Rijn |
| Opetti | Pieter Lastman, Joris van Schooten, Jacob Isaacsz. van Swanenburgh, Jan Pynas |
| Oppilas | Arent de Gelder, Willem Drost, Godfrey Kneller, Philips de Koninck, Abraham van Dijck, Bernhard Keil, Gerard Dou, Carel Fabritius, Jürgen Ovens, Ferdinand Bol, Samuel van Hoogstraten, Nicolaes Maes, Lambert Doomer, Gerbrand van den Eeckhout, Govaert Flinck, Anthonie van Borssom, Cornelis Brouwer, Jan Victors, Jacobus Levecq, Jan Gillisz van Vliet, Adriaen Verdoel, Willem de Poorter, Isaac de Jouderville, Abraham Furnerius, Johann Ulrich Mayr, Karel van der Pluym, Jan Jansz. de Stomme, Titus van Rijn, Christopher Paudiß, Franz Wulfhagen, Jacques de Rousseaux, Heiman Dullaart, Leendert van Beijeren, Constantijn van Renesse, Heinrich Jansen, Gerrit Willemsz Horst, Johannes Raven der Jüngere, Gerrit van Uylenburgh, Johannes Colaert, Jan van Glabbeeck |
| Jäsenyydet | Amsterdamin Pyhän Luukkaan kilta |
| Tunnetut teokset | Die Nachtwache (1642), Die Anatomie des Dr. Tulp (1632), Der Sturm auf dem See Genesareth (1633), Die Judenbraut (1667), Die Rueckkehr des verlorenen Sohnes (1668) |
| Museot | National Gallery of Art, Statens Museum for Kunst, Art Institute of Chicago, Rijksmuseum, Minneapolis Institute of Art |
Kultainen aikakausi edustaa vauraan liiketoiminnan ja kukoistavan talouden aikaa. Rikkauden myötä tuli suuri vapaus ja taiteen nostaminen teollisuudeksi. Varhaisissa taidekirjoituksissa mainitaan erityisesti eräs taidemaalari, joka sai paljon hyötyä kaikista kolmesta miellyttävästä elämän osa-alueesta. Rembrandt-van-Rijn rakasti rikkautta ja rietasta elämää. Taiteilijana hän rakasti vapautta toteuttaa ideoitaan ja hyötyi taideteosten vilkkaasta kaupasta. Taiteilijan korkein päämäärä oli maalaaminen, jota hän harjoitti kuten harvat muut maalarit.
Amsterdam näytti esimerkkiä vapaamielisyydestä, suvaitsevaisuudesta ja ainutlaatuisesta kulttuuridynamiikasta jo 1600-luvulla. Kaduilla puhuttiin eri kieliä, ja kaupankäynti oli osa kaupungin minäkuvaa. Rembrandtia veti säännöllisesti Amsterdam. Hänen maalaustaiteensa oli ajoittain yrittäjämäistä. Hänen teoksensa muistuttavat suuria näyttämönäytelmän kohtauksia. Hahmot on sijoitettu taitavasti, ja ne nousevat keskipisteeseen valon taitavalla leikittelyllä. Yövartiossa tämä valon ja pimeyden leikki näkyy täydellisesti. Maalaus kuvaa päiväkohtausta ja herättää katsojassa tunteen iltakokouksesta. Rembrandt siirsi italialaisten mestareiden maalaustaiteen peruspiirteitä ja kehitti niistä mestarillisen esitystavan. Draama puhui maalauksista, ja hän yhdisti hahmot tunteisiin. Tämä käy erityisen selvästi ilmi muotokuvissa, joissa hän antoi malliensa ja itsensä nauraa.
Rembrandt rakasti lahjakkuutensa tarjoamia mahdollisuuksia. Hän perusti oman työpajan, jossa hän maalasi ja maalautti. Hänen oppilaidensa maalaukset kantavat hänen suurta nimeään. Taidemaalari ansaitsi hyvin ja sijoitti huomattavan osan rahoistaan muiden taiteilijoiden maalauksiin. Hän osti myös omia maalauksiaan. Rembrandt lainasi rahaa siinä toivossa, että hän voisi myydä ne myöhemmin voitolla eteenpäin. Taidemaalari eli monimutkaisessa taloudellisessa järjestelmässä, joka jätti taiteilijan vanhana pennittömäksi. Hänen aarrekammionsa tyhjennettiin, ja sieltä löytyi Rubensin ja Rafaelin maalauksia. Lopulta suurelle taidemaalarille jäi maalaaminen ja harvinaisen vapaa elämä.
Sivu 1 / 46
| Syntynyt | 15. heinäkuuta 1606 (Leiden) |
| Kuollut | 4. lokakuuta 1669 (Amsterdam) 63 vuoden iässä |
| Kansalaisuus | Alankomaat |
| Aikakaudet | Barokki, Niederländisches Goldenes Zeitalter der Malerei |
| Laji | muotokuva, uskonnollinen taide, mytologiamaalaus, laatukuva, historiamaalaus, omakuva, maisema, asetelma, vanitas |
| Ammatti | taidemaalari, piirtäjä, taidegraafikko, taidekeräilijä, etsaaja, kaivertaja, taidekauppias |
| Perhe | Isä: Harmen Gerritszoon van Rijn Äiti: Neeltje Willemsdr. Zuytbrouck Lapsi: Titus van Rijn, Cornelia van Rijn |
| Opetti | Pieter Lastman, Joris van Schooten, Jacob Isaacsz. van Swanenburgh, Jan Pynas |
| Oppilas | Arent de Gelder, Willem Drost, Godfrey Kneller, Philips de Koninck, Abraham van Dijck, Bernhard Keil, Gerard Dou, Carel Fabritius, Jürgen Ovens, Ferdinand Bol, Samuel van Hoogstraten, Nicolaes Maes, Lambert Doomer, Gerbrand van den Eeckhout, Govaert Flinck, Anthonie van Borssom, Cornelis Brouwer, Jan Victors, Jacobus Levecq, Jan Gillisz van Vliet, Adriaen Verdoel, Willem de Poorter, Isaac de Jouderville, Abraham Furnerius, Johann Ulrich Mayr, Karel van der Pluym, Jan Jansz. de Stomme, Titus van Rijn, Christopher Paudiß, Franz Wulfhagen, Jacques de Rousseaux, Heiman Dullaart, Leendert van Beijeren, Constantijn van Renesse, Heinrich Jansen, Gerrit Willemsz Horst, Johannes Raven der Jüngere, Gerrit van Uylenburgh, Johannes Colaert, Jan van Glabbeeck |
| Jäsenyydet | Amsterdamin Pyhän Luukkaan kilta |
| Tunnetut teokset | Die Nachtwache (1642), Die Anatomie des Dr. Tulp (1632), Der Sturm auf dem See Genesareth (1633), Die Judenbraut (1667), Die Rueckkehr des verlorenen Sohnes (1668) |
| Museot | National Gallery of Art, Statens Museum for Kunst, Art Institute of Chicago, Rijksmuseum, Minneapolis Institute of Art |
Kultainen aikakausi edustaa vauraan liiketoiminnan ja kukoistavan talouden aikaa. Rikkauden myötä tuli suuri vapaus ja taiteen nostaminen teollisuudeksi. Varhaisissa taidekirjoituksissa mainitaan erityisesti eräs taidemaalari, joka sai paljon hyötyä kaikista kolmesta miellyttävästä elämän osa-alueesta. Rembrandt-van-Rijn rakasti rikkautta ja rietasta elämää. Taiteilijana hän rakasti vapautta toteuttaa ideoitaan ja hyötyi taideteosten vilkkaasta kaupasta. Taiteilijan korkein päämäärä oli maalaaminen, jota hän harjoitti kuten harvat muut maalarit.
Amsterdam näytti esimerkkiä vapaamielisyydestä, suvaitsevaisuudesta ja ainutlaatuisesta kulttuuridynamiikasta jo 1600-luvulla. Kaduilla puhuttiin eri kieliä, ja kaupankäynti oli osa kaupungin minäkuvaa. Rembrandtia veti säännöllisesti Amsterdam. Hänen maalaustaiteensa oli ajoittain yrittäjämäistä. Hänen teoksensa muistuttavat suuria näyttämönäytelmän kohtauksia. Hahmot on sijoitettu taitavasti, ja ne nousevat keskipisteeseen valon taitavalla leikittelyllä. Yövartiossa tämä valon ja pimeyden leikki näkyy täydellisesti. Maalaus kuvaa päiväkohtausta ja herättää katsojassa tunteen iltakokouksesta. Rembrandt siirsi italialaisten mestareiden maalaustaiteen peruspiirteitä ja kehitti niistä mestarillisen esitystavan. Draama puhui maalauksista, ja hän yhdisti hahmot tunteisiin. Tämä käy erityisen selvästi ilmi muotokuvissa, joissa hän antoi malliensa ja itsensä nauraa.
Rembrandt rakasti lahjakkuutensa tarjoamia mahdollisuuksia. Hän perusti oman työpajan, jossa hän maalasi ja maalautti. Hänen oppilaidensa maalaukset kantavat hänen suurta nimeään. Taidemaalari ansaitsi hyvin ja sijoitti huomattavan osan rahoistaan muiden taiteilijoiden maalauksiin. Hän osti myös omia maalauksiaan. Rembrandt lainasi rahaa siinä toivossa, että hän voisi myydä ne myöhemmin voitolla eteenpäin. Taidemaalari eli monimutkaisessa taloudellisessa järjestelmässä, joka jätti taiteilijan vanhana pennittömäksi. Hänen aarrekammionsa tyhjennettiin, ja sieltä löytyi Rubensin ja Rafaelin maalauksia. Lopulta suurelle taidemaalarille jäi maalaaminen ja harvinaisen vapaa elämä.