Elämän matka: Nuoruus, 1842

Nuori mies seisoo ryhdikkäänä kultaisessa veneessä, käsi kohotettuna kohti sitä pilvimäistä palatsia, joka leijuu kaukaisella taivaalla kuin lupaus, kun taas rannalla jää taakse enkeli, jonka valkoinen kaapu heijastaa vielä auringonvaloa, käsi ojennettuna hyvästiksi. Se on toinen osa Thomas Colen neliosaisesta sarjasta ”The Voyage of Life” vuodelta 1842, ja se kertoo nuoruuden lähtemisestä: Suojelusenkeli, joka vielä seurasi lasta, päästää nyt nuoren lähtemään eteenpäin joelle, joka - mitä matkustaja ei näe - kaareutuu ja kapenee kaukana. Hudson River Schoolin perustaja Cole luo tätä varten maiseman, jonka runsaus on lähes ylikorostunutta: oikealla puuryhmät ja korkea palmu muodostavat tumman taustan, vasemmalla laakso kylpee aamunvalossa, ja ruusuiset kallionhuiput johtavat kohti ilmakastellia. Houkutus piilee valossa itsessään. Kaikki kuvassa suuntautuu kohti kaukaisuutta, ja juuri siinä piilee tämän kohtauksen melankolia: katsojana tietää sen, mitä nuorukainen ei vielä aavista.

Seinällä 70 x 48 senttimetrin vaakamuotoinen teos pitää pintansa ilman, että se tunkeilee - riittävän suuri, jotta katse voi todella vaeltaa laakson syvyyksiin, ja samalla niin mitoitettu, ettei kapea kehys tukahduta kuvaa. Marta, antiikkihopeinen koristekehys punaisella reunaviivauksella, ei juurikaan kilpaile aiheen kanssa; vasta lähelle astuessaan katsoja huomaa kuluneet reunat, joiden alta punainen polimento hohtaa, sekä metallilevyn pinnalla näkyvät tummat ikääntymisen täplät. Tämä läheisyys kannattaa myös kuvan itsensä kohdalla: satiinipintaisella Leonardo-kankaalla enkelin säteilykehä erottuu pehmeänä hunnuna, palmunrungon pienet kukat ja veneen kultaiset veistokset erottuvat selvästi kankaasta. Katse viipyy kuitenkin pisimpään kohdassa, jossa ilmalinna hämärtyy taivaaseen - se, että tämä siirtymä on tässä säilytetty katkeamattomana, tekee teoksesta uskottavan kaikista etäisyyksistä katsottuna.