Kudoksen hienot langat kulkevat Marian otsan yli ja näkyvät selvästi jopa vaalealla iholla tuntuvana järjestyksenä. Sieltä katse laskeutuu hänen suljettujen silmäluomiensa kautta kohti kahta lasta: Vasemmalla polvistuu nuori Johannes ristisauvansa kanssa, oikealla Kristus-lapsi istuu Marian sylissä ja nostaa kätensä häntä kohti. Maria yhdistää molemmat hahmot rauhallisella olemuksellaan; hänen punainen pukunsa muodostaa keskiön, tumma viitta ympäröi hartiat ja lapset. Ryhmän yläpuolella avautuu sininen taivas, horisontissa näkyy kapea kaistale maisemaa. Näin syntyy selkeä kolmionmuotoinen sommitelma, joka luo läheisyyttä vetämättä kohtausta arkipäiväisyyteen. Rafael maalasi ”Diotalevin madonnan” vuonna 1503, eli vielä uransa alkuvaiheessa. Jo tässä näkyy se järjestys, joka myöhemmin leimaa hänen madonnakuviaan: katseet, kädet ja vartalot kertovat hiljaa toisilleen. Katse viipyy pisimpään lasten välisessä pienessä etäisyydessä. Heidän käsiensä liike melkein ylittää sen, mutta pieni etäisyys säilyy ja antaa kohtaamiselle odotuksen tuntua.
Kun teos ripustetaan seinälle, huomaa, kuinka päättäväisesti tämä pieni maalauspinta vaatii paikkansa. Sitä ympäröi leveä kehys, jossa on syvää lehtikuviointia; kohoumat, lovet ja pisteviivat porrastuvat koko pinnan yli. Reliefi ulkonee paikoin selvästi, niin että sormet voisivat seurata köynnösten kulkua. Korkeimmissa kohdissa näkyy kulumaa ja pieniä syvennyksiä, joiden alta erottuu tummempia sekä punaruskeita kerroksia. Tämä patina ei vaikuta sileästi lavastetulta, vaan pikemminkin käytetyltä - mikä sopii teokseen hyvin. Kapea lista, jossa on helmenkaltaisia kohoumia, toimii välittäjänä rehevän ulkoreunan ja kankaan välillä. Voisi pelätä, että tämä kehys tukahduttaisi aiheen, mutta juuri sen fyysinen paino tekee hiljaisesta kohtauksesta hartauskuvan alkuperäisessä merkityksessä. Ilman lasia pinta pysyy välittömänä: Marian kasvojen päällä kankaan rakenne näkyy hienosti, mustissa osissa se erottuu voimakkaammin, ja taivaalla painokerrokset seuraavat jokaista pientä kohoumaa. Teosta käännettäessä väri muuttuu vähemmän kuin tuntuma; toisinaan yksittäiset langat erottuvat, sitten ne sulkeutuvat jälleen osaksi kuvaa. Marian silmäluomissa, ohuissa sormissa ja ristipuussa reproduktio säilyttää Rafaelin viivat puhtaina - tämä tarkkuus näkyy myös lähietäisyydeltä.