Itä-Euroopalla tarkoitetaan yleensä Venäjän, Valko-Venäjän, Moldovan ja Ukrainan eurooppalaista osaa. Kulttuurisesti ja historiallisesti Itä-Euroopan maat ovat pitkälti ortodoksisen kirkon muovaamia. Etnisesti, kielellisesti ja kulttuurisesti Itä-Eurooppaan luetaan kuitenkin myös Unkari, Romania, Tšekin tasavalta, Viro, Liettua ja Latvia.

Venäjällä taiteilijat loivat ikoneita yksinomaan munatemperatekniikalla lähes 800 vuoden ajan. Vasta 1800-luvun alussa he alkoivat oppia taitoja, joita eurooppalaisilla maalareilla oli ollut renessanssista lähtien. Venäläisen maalaustaiteen yhteys Espanjan, Italian ja Saksan taiteeseen käy ilmeikkäästi ilmi Pavel Fedotovin, Aleksandr Ivanovin ja Ivan Aivazovskin töistä. He perustivat taiteilijayhdistyksen, joka kapinoi keisarillisen Pietarin taideakatemian sanelemaa maalaustyyliä vastaan.

Poliittisen tilanteen vuoksi maalaustaiteen kehitys on edennyt Itä-Euroopassa hitaammin kuin lännessä viime vuosikymmeninä. Tietojen ja toteuttamismahdollisuuksien puutteen vuoksi useimmat taiteilijat eivät kyenneet seuraamaan uusia suuntauksia, vaan säilyttivät ja kehittivät pikemminkin aiempia maalaus- ja ilmaisutekniikoitaan. Luodut teokset ovat siis peräisin maalareiden henkilökohtaisesta kehityksestä eivätkä muotivirtauksista. Ennen kaikkea monien romanialaisten taidemaalareiden aiemmat läheiset siteet impressionisteihin näkyvät yhä monissa heidän teoksissaan. Mainittakoon muun muassa Theodore Vescun ja Dan Bajenarun kaltaiset nykymaalarit.