Charles Adrian Scott Stokes oli 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun englantilainen maisemamaalari. Liverpoolissa puuvillakauppiaana hän oli melko varakas, joten hänellä oli riittävästi aikaa harrastukselleen, akvarellimaalaukselle. John Herbert näki sattumalta yhden hänen maalauksistaan ja kehotti häntä lähettämään työnsä Royal Academyyn. Hänet hyväksyttiin heti opiskelijaksi ja hän valmistui vuonna 1876.
Adrian Scott Stokes matkusti paljon, muun muassa Fontainebleaussa ja Barbizonissa. Siellä hän tuli kosketuksiin "plein air" -maalauksen kanssa ja tapasi Jules Bastien-Lepage. Jälkimmäinen oli maisema- ja muotokuvamaalauksen mestari. Stokes rakasti kovasti tutustua muihin maihin ja ihmisiin sekä löytää uusia asioita. Vuonna 1884 hän avioitui itävaltalaisen taiteilijan Marianne Preindlesbergerin kanssa. Hänet tunnetaan taidemaailmassa aviopuolisonimellään Maria Stokes. Pariskunta vietti kesät mielellään Tanskan pohjoisimmissa osissa, jossa oli tunnettu taiteilijakolonia (Skagenin maalarit). Heistä tuli pian hyviä ystäviä Michael ja Anna Ancherin kanssa. Tämä ajanjakso vaikutti suuresti Stoken työhön. Ranskassa vietetyn pitkän oleskelun jälkeen pariskunta palasi lopulta Englantiin ja asettui asumaan Carbis Bayhin Cornwallissa. Cornwall on jyrkkine, karuine rannikkoineen ja villeine maisemineen aina vetänyt puoleensa kirjailijoita ja taiteilijoita. Stokes ja hänen vaimonsa liittyivät St Ivesin taiteilijasiirtokuntaan vuonna 1886. Tämän jälkeen pariskunta oli jälleen matkakuumeen vallassa, ja he tekivät laajoja matkoja Tiroliin, Slovakiaan ja Unkariin. Vuonna 1908 he palasivat jälleen Englantiin.
Pariskunta toi jokaiselta matkalta mukanaan monia uusia vaikutelmia, jotka Stokes sisällytti maalauksiinsa. Jokaisessa hänen maalauksessaan on tunnelmaa ja luonnetta. Lisäksi hän kirjoitti vuonna 1925 tutkielman maisemamaalauksesta otsikolla "Maisemamaalaus". Vuonna 1909 hänelle myönnettiin ARA:n arvonimi. Vuonna 1919 hänestä tuli Royal Academyn pysyvä jäsen. Stokes voitti useita mitaleita Pariisin näyttelyssä ja Chicagon maailmannäyttelyssä. Hänestä tuli St Ives Society of Artsin ensimmäinen puheenjohtaja. Lisäksi hänestä tuli Royal Watercolour Societyn varapuheenjohtaja. Marianne Stokes kuoli vuonna 1927, ja hänen miehensä seurasi häntä 8 vuotta myöhemmin. Molemmat haudattiin Mortlaken roomalaiskatoliselle hautausmaalle Lontoossa. Stokesia pidettiin niin kuuluisana, että hänelle omistettiin muistokirjoitus London Timesissa.
Stokesin teoksille ovat ominaisia herkät värit, selvästi tunnistettavat maisemat ja vaikutelmat hänen monilta matkoiltaan. Toisin kuin monet muut aikansa taiteilijat, Stokes ja hänen vaimonsa asuivat mieluummin taiteilijakylässä kuin yksin. Hänen teoksiinsa vaikutti erityisesti Tanskan pohjoisin osa. Häntä pidettiin kosmopoliittisena ja seurallisena henkilönä. Hänen vaimonsa Marianne oli myös hyvin menestynyt. Avioliittoa pidettiin hyvin harmonisena, mikä näkyi myös heidän taiteellisessa työskentelyssään.
Charles Adrian Scott Stokes oli 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun englantilainen maisemamaalari. Liverpoolissa puuvillakauppiaana hän oli melko varakas, joten hänellä oli riittävästi aikaa harrastukselleen, akvarellimaalaukselle. John Herbert näki sattumalta yhden hänen maalauksistaan ja kehotti häntä lähettämään työnsä Royal Academyyn. Hänet hyväksyttiin heti opiskelijaksi ja hän valmistui vuonna 1876.
Adrian Scott Stokes matkusti paljon, muun muassa Fontainebleaussa ja Barbizonissa. Siellä hän tuli kosketuksiin "plein air" -maalauksen kanssa ja tapasi Jules Bastien-Lepage. Jälkimmäinen oli maisema- ja muotokuvamaalauksen mestari. Stokes rakasti kovasti tutustua muihin maihin ja ihmisiin sekä löytää uusia asioita. Vuonna 1884 hän avioitui itävaltalaisen taiteilijan Marianne Preindlesbergerin kanssa. Hänet tunnetaan taidemaailmassa aviopuolisonimellään Maria Stokes. Pariskunta vietti kesät mielellään Tanskan pohjoisimmissa osissa, jossa oli tunnettu taiteilijakolonia (Skagenin maalarit). Heistä tuli pian hyviä ystäviä Michael ja Anna Ancherin kanssa. Tämä ajanjakso vaikutti suuresti Stoken työhön. Ranskassa vietetyn pitkän oleskelun jälkeen pariskunta palasi lopulta Englantiin ja asettui asumaan Carbis Bayhin Cornwallissa. Cornwall on jyrkkine, karuine rannikkoineen ja villeine maisemineen aina vetänyt puoleensa kirjailijoita ja taiteilijoita. Stokes ja hänen vaimonsa liittyivät St Ivesin taiteilijasiirtokuntaan vuonna 1886. Tämän jälkeen pariskunta oli jälleen matkakuumeen vallassa, ja he tekivät laajoja matkoja Tiroliin, Slovakiaan ja Unkariin. Vuonna 1908 he palasivat jälleen Englantiin.
Pariskunta toi jokaiselta matkalta mukanaan monia uusia vaikutelmia, jotka Stokes sisällytti maalauksiinsa. Jokaisessa hänen maalauksessaan on tunnelmaa ja luonnetta. Lisäksi hän kirjoitti vuonna 1925 tutkielman maisemamaalauksesta otsikolla "Maisemamaalaus". Vuonna 1909 hänelle myönnettiin ARA:n arvonimi. Vuonna 1919 hänestä tuli Royal Academyn pysyvä jäsen. Stokes voitti useita mitaleita Pariisin näyttelyssä ja Chicagon maailmannäyttelyssä. Hänestä tuli St Ives Society of Artsin ensimmäinen puheenjohtaja. Lisäksi hänestä tuli Royal Watercolour Societyn varapuheenjohtaja. Marianne Stokes kuoli vuonna 1927, ja hänen miehensä seurasi häntä 8 vuotta myöhemmin. Molemmat haudattiin Mortlaken roomalaiskatoliselle hautausmaalle Lontoossa. Stokesia pidettiin niin kuuluisana, että hänelle omistettiin muistokirjoitus London Timesissa.
Stokesin teoksille ovat ominaisia herkät värit, selvästi tunnistettavat maisemat ja vaikutelmat hänen monilta matkoiltaan. Toisin kuin monet muut aikansa taiteilijat, Stokes ja hänen vaimonsa asuivat mieluummin taiteilijakylässä kuin yksin. Hänen teoksiinsa vaikutti erityisesti Tanskan pohjoisin osa. Häntä pidettiin kosmopoliittisena ja seurallisena henkilönä. Hänen vaimonsa Marianne oli myös hyvin menestynyt. Avioliittoa pidettiin hyvin harmonisena, mikä näkyi myös heidän taiteellisessa työskentelyssään.
Sivu 1 / 1