Ambrogio Lorenzettiä pidetään yhtenä 1300-luvun merkittävimmistä taidemaalareista - ja silti vain harvat tuntevat hänet. Taiteilijan elämästä tiedetään vain vähän. On varmaa, että hän syntyi Sienassa vuonna 1290 ja kuului yhdessä veljensä Pietro Lorenzetti:n kanssa italialaiseen maalaustaiteen liikkeeseen, niin sanottuun Sienan kouluun. Vaikka tämän taiteellisen liikkeen konservatiivinen tyyli pyrki jatkamaan perinteistä bysanttilaista taidetta, Lorenzetti pyrki taiteelliseen muutokseen. Hänen intensiivinen perehtymisensä sommitteluperspektiivin esittämiseen, hänen näkemyksensä kasvojen ja hahmojen naturalistisemmasta kuvauksesta ja hänen innostuksensa klassista antiikkia kohtaan mahdollistivat sen, että hän pystyi luomaan poikkeuksellisia teoksia, jotka olivat paljon aikaansa edellä. Hän yhdisti perinteisen traditionalismin ja innovatiiviset aiheet omaperäiseen tyyliin - ja nousi näin renessanssia edeltävän ajan tärkeäksi edustajaksi.
Trecenton taiteilijoille tyypilliseen tapaan Lorenzetti tunsi hyvin uskonnolliset motiivit, jotka hän esitteli useissa alttaritauluissa. Hänen erityinen kiinnostuksensa kohdistui kuitenkin kerronnallisiin aiheisiin, jotka olivat peräisin Italian esi-renessanssin poliittisesta keskustelukulttuurista. Lorenzetti, joka tunnettiin myös älykkönä ja joka kävi vilkkaita keskusteluja kuuluisien filosofien, kuten Tuomas Akvinolaisen tai Padovan Marsiliuksen, kanssa, antoi ehkä merkittävimmän panoksensa aikansa poliittiseen keskusteluun freskosarjalla "Hyvän ja huonon hallituksen allegoria ja vaikutukset". Allegorisessa esityksessä käytetään moralistisia kohtauksia viittaamaan poliittisten hallitusten sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin seurauksiin. Koska protorenessanssin taiteilijat käsittelivät pääasiassa uskonnollisia aiheita, poliittisen aiheen kuvaaminen oli aikakauden taiteellinen uutuus.
Ambrogio Lorenzetti ei valitettavasti saanut ansaitsemaansa taidehistoriallista huomiota ja tunnustusta. Syy: valitettavasti vain harvat hänen teoksistaan ovat säilyneet. Jotkin freskot ja maalaukset voitiin palauttaa alkuperäiseen tilaansa laajoilla restaurointitöillä, mutta suurin osa oli kuitenkin niin pahoin vaurioitunut, että joissakin tapauksissa vain yksittäisiä fragmentteja voitiin palauttaa. Lorenzetti oli epäilemättä taiteellinen ja filosofinen visionääri, jota pidetään nykyään renessanssin uranuurtajana maalaustaiteen innovaatioidensa sekä älyllisiin ja poliittisiin keskusteluihin osallistumisensa ansiosta. Voidaan olettaa, että Lorenzetti ja koko hänen perheensä joutuivat tuolloin vallalla olleen ruttoepidemian uhriksi.
Ambrogio Lorenzettiä pidetään yhtenä 1300-luvun merkittävimmistä taidemaalareista - ja silti vain harvat tuntevat hänet. Taiteilijan elämästä tiedetään vain vähän. On varmaa, että hän syntyi Sienassa vuonna 1290 ja kuului yhdessä veljensä Pietro Lorenzetti:n kanssa italialaiseen maalaustaiteen liikkeeseen, niin sanottuun Sienan kouluun. Vaikka tämän taiteellisen liikkeen konservatiivinen tyyli pyrki jatkamaan perinteistä bysanttilaista taidetta, Lorenzetti pyrki taiteelliseen muutokseen. Hänen intensiivinen perehtymisensä sommitteluperspektiivin esittämiseen, hänen näkemyksensä kasvojen ja hahmojen naturalistisemmasta kuvauksesta ja hänen innostuksensa klassista antiikkia kohtaan mahdollistivat sen, että hän pystyi luomaan poikkeuksellisia teoksia, jotka olivat paljon aikaansa edellä. Hän yhdisti perinteisen traditionalismin ja innovatiiviset aiheet omaperäiseen tyyliin - ja nousi näin renessanssia edeltävän ajan tärkeäksi edustajaksi.
Trecenton taiteilijoille tyypilliseen tapaan Lorenzetti tunsi hyvin uskonnolliset motiivit, jotka hän esitteli useissa alttaritauluissa. Hänen erityinen kiinnostuksensa kohdistui kuitenkin kerronnallisiin aiheisiin, jotka olivat peräisin Italian esi-renessanssin poliittisesta keskustelukulttuurista. Lorenzetti, joka tunnettiin myös älykkönä ja joka kävi vilkkaita keskusteluja kuuluisien filosofien, kuten Tuomas Akvinolaisen tai Padovan Marsiliuksen, kanssa, antoi ehkä merkittävimmän panoksensa aikansa poliittiseen keskusteluun freskosarjalla "Hyvän ja huonon hallituksen allegoria ja vaikutukset". Allegorisessa esityksessä käytetään moralistisia kohtauksia viittaamaan poliittisten hallitusten sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin seurauksiin. Koska protorenessanssin taiteilijat käsittelivät pääasiassa uskonnollisia aiheita, poliittisen aiheen kuvaaminen oli aikakauden taiteellinen uutuus.
Ambrogio Lorenzetti ei valitettavasti saanut ansaitsemaansa taidehistoriallista huomiota ja tunnustusta. Syy: valitettavasti vain harvat hänen teoksistaan ovat säilyneet. Jotkin freskot ja maalaukset voitiin palauttaa alkuperäiseen tilaansa laajoilla restaurointitöillä, mutta suurin osa oli kuitenkin niin pahoin vaurioitunut, että joissakin tapauksissa vain yksittäisiä fragmentteja voitiin palauttaa. Lorenzetti oli epäilemättä taiteellinen ja filosofinen visionääri, jota pidetään nykyään renessanssin uranuurtajana maalaustaiteen innovaatioidensa sekä älyllisiin ja poliittisiin keskusteluihin osallistumisensa ansiosta. Voidaan olettaa, että Lorenzetti ja koko hänen perheensä joutuivat tuolloin vallalla olleen ruttoepidemian uhriksi.
Sivu 1 / 2