Arnold Schönberg on maailmankuulu ennen kaikkea säveltäjänä ja musiikin teoreetikkona, mutta hänen kuvataiteellaan on merkittävä ja ainutlaatuinen asema 1900-luvun taidehistoriassa. Wienin kulttuurimyllerryksissä vuoden 1900 tienoilla Schönberg kehitti ekspressiivisen, syvästi subjektiivisen kuvakielen, joka selvästi etääntyy akateemisista konventioista. Hänen maalauksiaan, erityisesti muotokuvia ja omakuvia, leimaa voimakas paneutuminen omaan psyykeen ja radikaali avoimuus sisäisille ristiriidoille. Teokset, jotka on usein toteutettu rohkeilla, kontrastisilla väreillä ja ekspressiivisellä siveltimenjäljellä, heijastavat tunnekuohuja ja pyrkimystä taiteelliseen itsetuntemukseen, jotka luonnehtivat myös hänen musiikillista tuotantoaan. Erityisen silmiinpistävä on maalaus "Punainen katse", joka lähes visionäärisellä värinkäytöllään ja vihjailevalla kuvauksellaan kasvoista sielun peilinä on yksi ekspressionistisen maalaustaiteen vaikuttavimmista esimerkeistä. Schönbergin kuvat käyvät tiivistä vuoropuhelua Wienin piiriin kuuluvien aikalaistensa, kuten Oskar Kokoschkan tai Egon Schielen, kuvien kanssa, mutta pysyvät silti erehtymättömän yksilöllisinä. Hänen taiteessaan ei ole niinkään kyse ulkoisista realiteeteista kuin sisäisistä tiloista: kankaasta tulee pelkojen, toiveiden ja eksistentiaalisten kysymysten projektiopinta. Schönberg kokeili erilaisia tekniikoita öljystä kankaalle sekä tussi- ja akvarellipiirroksia ja kokeili välineen rajoja. Modernismin kontekstissa Schönbergillä on sillanrakentajan rooli: hän yhdistää musiikillisen innovaation ja visuaalisen avantgarden luoden ainutlaatuisen taiteellisen teoksen, joka kiehtoo edelleen. Hänen maalauksensa ovat harvinaisia, mutta niitä löytyy merkittävistä kokoelmista ja museoista, ja ne tulkitaan mullistusten ja uusien ilmaisumuotojen etsimisen leimaaman aikakauden ilmentymiksi. Taidegrafiikassa niiden suggestiivinen voima on erityisen vaikuttava, sillä värien voimakkuus ja ilmeikkäät linjat säilyvät myös jäljennöksessä. Schönbergin visuaalinen työ on vahva osoitus taiteellisen identiteetin monimutkaisuudesta sekä musiikin ja maalaustaiteen läheisestä yhteydestä 1900-luvun alussa.