Carl Friedrich Heinrich Werner jätti taidemaailmaan erehtymättömän perinnön, sillä hänellä oli ihailtavan hienovarainen kädenjälki ja poikkeuksellinen kyky tallentaa arkkitehtuuria ja maisemia vesiväreillä. Weimarissa 4. lokakuuta 1808 syntynyt Werner opiskeli maalausta Leipzigissa Julius Schnorr von Carolsfeld:n johdolla ennen kuin hän siirtyi Münchenissä hetkeksi arkkitehtuurin pariin. Hänen todellinen intohimonsa oli kuitenkin värikkäissä akvarelleissa, joiden pariin hän palasi ja jotka toivat hänelle stipendin elämää mullistavalle matkalle Italiaan.
Italian sydän avasi Wernerille mahdollisuuksien ja taiteellisen valaistumisen maailman. Hän avasi oman ateljeen Venetsian laguuneihin ja kanaviin ja vakiinnutti asemansa tunnettuna akvarellimaalarina. Hänen taiteensa, joka on rakkaudella ja tarkkuudella jäljennetty taidegrafiikoissaan, löysi suosiota kaikkialla Euroopassa, ja jopa Englannin New Watercolour Society tunnusti sen. Hänen taiteellisten pyrkimystensä kankaalle laajeni entisestään, kun Werner alkoi matkustaa muualle maailmaan. Hän jätti jälkensä Espanjaan ja Palestiinaan, matkusti Egyptiin vuonna 1862 ja palasi sinne pidemmälle matkalle vuonna 1864. Erityisen merkittäviä ovat hänen akvarellinsa Jerusalemista, jossa hän oli yksi harvoista ei-muslimeista, jotka pääsivät Kallion kupolin sisätiloihin. Tästä vaikuttavasta teoksesta tuli osa hänen Lontoossa julkaistua teosta "Jerusalem and the Holy Places". Jatkomatkat veivät hänet Kreikkaan ja Sisiliaan ja lopulta takaisin Leipzigiin, jossa hänestä tuli akatemian professori ja jossa hän kuoli vuonna 1894.
Hänen merkittävimpiä teoksiaan ovat "Venetsia sen huipulla ja rappiolla", "Herttuan palatsi ja kohtaus Venetsian kauppiaasta", "Dogen Cantarinin riemukulkue", "Zisa-sali Palermossa", "Alhambran leijonapiha" ja "Jerusalem ja pyhät paikat", laaja 30 piirroksen teos, joka julkaistiin tekstin ja värillisten taulujen kanssa. Jokainen näistä teoksista, olipa kyseessä sitten uskollinen taidegrafiikka tai alkuperäisessä muodossaan, kuvastaa Wernerin poikkeuksellista lahjakkuutta ja hänen horjumatonta intohimoaan akvarellimaalausta kohtaan.
Carl Friedrich Heinrich Werner jätti taidemaailmaan erehtymättömän perinnön, sillä hänellä oli ihailtavan hienovarainen kädenjälki ja poikkeuksellinen kyky tallentaa arkkitehtuuria ja maisemia vesiväreillä. Weimarissa 4. lokakuuta 1808 syntynyt Werner opiskeli maalausta Leipzigissa Julius Schnorr von Carolsfeld:n johdolla ennen kuin hän siirtyi Münchenissä hetkeksi arkkitehtuurin pariin. Hänen todellinen intohimonsa oli kuitenkin värikkäissä akvarelleissa, joiden pariin hän palasi ja jotka toivat hänelle stipendin elämää mullistavalle matkalle Italiaan.
Italian sydän avasi Wernerille mahdollisuuksien ja taiteellisen valaistumisen maailman. Hän avasi oman ateljeen Venetsian laguuneihin ja kanaviin ja vakiinnutti asemansa tunnettuna akvarellimaalarina. Hänen taiteensa, joka on rakkaudella ja tarkkuudella jäljennetty taidegrafiikoissaan, löysi suosiota kaikkialla Euroopassa, ja jopa Englannin New Watercolour Society tunnusti sen. Hänen taiteellisten pyrkimystensä kankaalle laajeni entisestään, kun Werner alkoi matkustaa muualle maailmaan. Hän jätti jälkensä Espanjaan ja Palestiinaan, matkusti Egyptiin vuonna 1862 ja palasi sinne pidemmälle matkalle vuonna 1864. Erityisen merkittäviä ovat hänen akvarellinsa Jerusalemista, jossa hän oli yksi harvoista ei-muslimeista, jotka pääsivät Kallion kupolin sisätiloihin. Tästä vaikuttavasta teoksesta tuli osa hänen Lontoossa julkaistua teosta "Jerusalem and the Holy Places". Jatkomatkat veivät hänet Kreikkaan ja Sisiliaan ja lopulta takaisin Leipzigiin, jossa hänestä tuli akatemian professori ja jossa hän kuoli vuonna 1894.
Hänen merkittävimpiä teoksiaan ovat "Venetsia sen huipulla ja rappiolla", "Herttuan palatsi ja kohtaus Venetsian kauppiaasta", "Dogen Cantarinin riemukulkue", "Zisa-sali Palermossa", "Alhambran leijonapiha" ja "Jerusalem ja pyhät paikat", laaja 30 piirroksen teos, joka julkaistiin tekstin ja värillisten taulujen kanssa. Jokainen näistä teoksista, olipa kyseessä sitten uskollinen taidegrafiikka tai alkuperäisessä muodossaan, kuvastaa Wernerin poikkeuksellista lahjakkuutta ja hänen horjumatonta intohimoaan akvarellimaalausta kohtaan.
Sivu 1 / 1