Corné Akkers käyttää monenlaisia tyylejä, joilla on yksi yhteinen piirre: jatkuva etsintä valosta ilmiöissä sekä kaikista varjoista ja valopinnasta, joita ne peittävät. Hänen suosikkivälineitään tässä työssä ovat öljyväri, kuivapastelli ja grafiittikynä. Tärkeää ei ole muoto tai aihe, vaan se, miten tietyn sävyisen pinnat vaihtelevat ja peittävät valot. Corné yhdistää figuratiivisen työn abstraktion etsimiseen. Hän uskoo, ettei kumpikaan niistä yksinään pysty tarjoamaan sitä taiteellista viestiä, jota yleisö odottaa taiteilijalta. Kaiken tämän lisäksi liioittelu ja poikkeaminen ovat normi, mikä johtaa tyypilliseen tasapainoisen värimaailman ja laajan sävyalueen käyttöön, jotta syntyy taidetta, joka olisi edelleen tunnistettavissa, vaikka kangas tai paperi revittäisiin palasiksi. Tuloksena on yhdistelmä tyyliteltyä kubistista, impressionistista ja/tai surrealistista figuratiivisuutta, jossa kiinnitetään huomiota vahvaan ilmakehän syvyyteen sekä komposition, anatomian ja sävyrhythmin tuntemukseen.
Corné Akkers käyttää monenlaisia tyylejä, joilla on yksi yhteinen piirre: jatkuva etsintä valosta ilmiöissä sekä kaikista varjoista ja valopinnasta, joita ne peittävät. Hänen suosikkivälineitään tässä työssä ovat öljyväri, kuivapastelli ja grafiittikynä. Tärkeää ei ole muoto tai aihe, vaan se, miten tietyn sävyisen pinnat vaihtelevat ja peittävät valot. Corné yhdistää figuratiivisen työn abstraktion etsimiseen. Hän uskoo, ettei kumpikaan niistä yksinään pysty tarjoamaan sitä taiteellista viestiä, jota yleisö odottaa taiteilijalta. Kaiken tämän lisäksi liioittelu ja poikkeaminen ovat normi, mikä johtaa tyypilliseen tasapainoisen värimaailman ja laajan sävyalueen käyttöön, jotta syntyy taidetta, joka olisi edelleen tunnistettavissa, vaikka kangas tai paperi revittäisiin palasiksi. Tuloksena on yhdistelmä tyyliteltyä kubistista, impressionistista ja/tai surrealistista figuratiivisuutta, jossa kiinnitetään huomiota vahvaan ilmakehän syvyyteen sekä komposition, anatomian ja sävyrhythmin tuntemukseen.
Sivu 1 / 1