Pienen Erik Theodor Werenskioldin silmät avautuivat ensimmäisen kerran maailmalle 11. helmikuuta 1855 Eidskogissa, Norjassa. Norjan valo ja maisemat muokkasivat hänen sieluaan ja taiteellista työtään. Hänen eloisat kuvituksensa Asbjørnsenin ja Moen Norske Folkeeventyr -kokoelmaan ja hänen unohtumattomat piirroksensa Snorri Sturlasonin Heimskringlan norjalaiseen painokseen ovat vain pieni näyte Werenskioldin työstä. Kuten luonto itsessään, jonka ikuisen kauneuden vangitsemme taidegrafiikkaamme, Werenskioldin maalauksen ja kuvituksen nerokkuus oli ehtymätön. Kongsvingerissä asuneen linnoituskomentajan poika Werenskiold kasvoi tiukassa ja kurinalaisessa ympäristössä. Hänen koulunkäyntinsä alkoi Kongsvingerin kansakoulussa ja jatkui maineikkaassa Harald Aarsin ja Peter Vossin latinankoulussa Christianiassa. Taidemaalari Adolph Tidemand:n kriittisen silmän alla Werenskiold tarttui lopulta siveltimeen. Hän hankki ensimmäiset taiteelliset taitonsa Christianian piirustuskoulussa norjalaisen kuvanveistäjän Julius Middelthunin johdolla ja jatkoi opintojaan taiteilija Axel Hjalmar Ender:n ateljeessa. Kuten tarkat ja laadukkaat taidegrafiikkamme, myös hänen elämänpolkunsa kuvastaa intohimoa taiteeseen, jolle on ominaista kurinalaisuus, omistautuminen ja jatkuva pyrkimys kehittyä.
Werenskiold löysi inspiraationsa Münchenistä, silloisesta taiteen metropolista, jossa hän jatkoi opintojaan. Siellä hän havaitsi ranskalaisen avomaalauksen, erityisesti ARTISTREPLEPLACE2:n teosten, ylivertaisuuden saksalaiseen ateljeemaalaukseen nähden. Vakava sairaus halvaannutti hänen oikean kätensä ja veti hänet pois Münchenin vilkkaasta taidekentästä. Kovan taistelun ja Sveitsissä, Ylä-Baijerissa ja Tirolissa vietettyjen oleskelujen jälkeen hän sai terveytensä ja taiteelliset voimansa takaisin. Hän muutti Pariisiin ja uppoutui jälleen taiteen värikkääseen maailmaan. Werenskiold palasi lopulta Norjaan ja löysi inspiraatiota kesistä Telemarkissa luonnonkauneuden ympäröimänä. Werenskiold jätti jälkeensä runsaan kokoelman maalauksia, jotka kuvaavat maanviljelijöiden yksinkertaista elämää keskellä idyllistä norjalaista maisemaa. Hänen Münchenissä herännyt rakkautensa kuvitukseen kukoisti kotimaassaan. Yhteistyössä Theodor Kittelsen:n kanssa hän kuvitti lapsille norjalaisia kansansatuja ja seikkailutarinoita, jotka vahvistivat Norjan kansallista tietoisuutta ja herättivät syvää kiintymystä ihmisten sydämissä. Werenskioldille myönnettiin Norjan kansallisen taiteilijan palkinto ja Norjan kuninkaallisen Pyhän Olavin ritarikunnan suurristi merkittävistä saavutuksistaan. Erik Theodor Werenskiold kuoli 23. marraskuuta 1938 jättäen jälkeensä vertaansa vailla olevan taiteellisen perinnön, jota ihaillaan yhä tänä päivänä. Laadukkaat taidegrafiikkamme Werenskioldin mestariteoksista kuvastavat sitä syvää kunnioitusta ja omistautumista, jolla haluamme säilyttää ja jakaa tämän perinnön. Hänen teostensa rikkaus ja syvyys tarjoavat ehtymättömän inspiraation lähteen, ja sen ansiosta voimme luoda jokaisen taidegrafiikan samalla intohimolla ja omistautumisella, jota Werenskiold osoitti jokaisessa maalauksessaan.
Pienen Erik Theodor Werenskioldin silmät avautuivat ensimmäisen kerran maailmalle 11. helmikuuta 1855 Eidskogissa, Norjassa. Norjan valo ja maisemat muokkasivat hänen sieluaan ja taiteellista työtään. Hänen eloisat kuvituksensa Asbjørnsenin ja Moen Norske Folkeeventyr -kokoelmaan ja hänen unohtumattomat piirroksensa Snorri Sturlasonin Heimskringlan norjalaiseen painokseen ovat vain pieni näyte Werenskioldin työstä. Kuten luonto itsessään, jonka ikuisen kauneuden vangitsemme taidegrafiikkaamme, Werenskioldin maalauksen ja kuvituksen nerokkuus oli ehtymätön. Kongsvingerissä asuneen linnoituskomentajan poika Werenskiold kasvoi tiukassa ja kurinalaisessa ympäristössä. Hänen koulunkäyntinsä alkoi Kongsvingerin kansakoulussa ja jatkui maineikkaassa Harald Aarsin ja Peter Vossin latinankoulussa Christianiassa. Taidemaalari Adolph Tidemand:n kriittisen silmän alla Werenskiold tarttui lopulta siveltimeen. Hän hankki ensimmäiset taiteelliset taitonsa Christianian piirustuskoulussa norjalaisen kuvanveistäjän Julius Middelthunin johdolla ja jatkoi opintojaan taiteilija Axel Hjalmar Ender:n ateljeessa. Kuten tarkat ja laadukkaat taidegrafiikkamme, myös hänen elämänpolkunsa kuvastaa intohimoa taiteeseen, jolle on ominaista kurinalaisuus, omistautuminen ja jatkuva pyrkimys kehittyä.
Werenskiold löysi inspiraationsa Münchenistä, silloisesta taiteen metropolista, jossa hän jatkoi opintojaan. Siellä hän havaitsi ranskalaisen avomaalauksen, erityisesti ARTISTREPLEPLACE2:n teosten, ylivertaisuuden saksalaiseen ateljeemaalaukseen nähden. Vakava sairaus halvaannutti hänen oikean kätensä ja veti hänet pois Münchenin vilkkaasta taidekentästä. Kovan taistelun ja Sveitsissä, Ylä-Baijerissa ja Tirolissa vietettyjen oleskelujen jälkeen hän sai terveytensä ja taiteelliset voimansa takaisin. Hän muutti Pariisiin ja uppoutui jälleen taiteen värikkääseen maailmaan. Werenskiold palasi lopulta Norjaan ja löysi inspiraatiota kesistä Telemarkissa luonnonkauneuden ympäröimänä. Werenskiold jätti jälkeensä runsaan kokoelman maalauksia, jotka kuvaavat maanviljelijöiden yksinkertaista elämää keskellä idyllistä norjalaista maisemaa. Hänen Münchenissä herännyt rakkautensa kuvitukseen kukoisti kotimaassaan. Yhteistyössä Theodor Kittelsen:n kanssa hän kuvitti lapsille norjalaisia kansansatuja ja seikkailutarinoita, jotka vahvistivat Norjan kansallista tietoisuutta ja herättivät syvää kiintymystä ihmisten sydämissä. Werenskioldille myönnettiin Norjan kansallisen taiteilijan palkinto ja Norjan kuninkaallisen Pyhän Olavin ritarikunnan suurristi merkittävistä saavutuksistaan. Erik Theodor Werenskiold kuoli 23. marraskuuta 1938 jättäen jälkeensä vertaansa vailla olevan taiteellisen perinnön, jota ihaillaan yhä tänä päivänä. Laadukkaat taidegrafiikkamme Werenskioldin mestariteoksista kuvastavat sitä syvää kunnioitusta ja omistautumista, jolla haluamme säilyttää ja jakaa tämän perinnön. Hänen teostensa rikkaus ja syvyys tarjoavat ehtymättömän inspiraation lähteen, ja sen ansiosta voimme luoda jokaisen taidegrafiikan samalla intohimolla ja omistautumisella, jota Werenskiold osoitti jokaisessa maalauksessaan.
Sivu 1 / 1