Faustino Bocchin teoksiin uppoutuminen on kuin astuisi barokkisatuun, jossa todellisuuden ja fantasian rajat hämärtyvät. Bocchi, joka toimi Bresciassa 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa, on tunnettu ainutlaatuisista kääpiöiden, peikkojen ja irvokkaiden hahmojen kuvauksistaan, jotka kaikki ovat mukana eloisissa, usein humoristisissa kohtauksissa. Hänen maalauksilleen on ominaista poikkeuksellinen mielikuvitus ja mieltymys omituiseen, mikä erottaa hänet taidehistoriassa muista. Rehevissä maisemissa tai arkkitehtonisissa ympäristöissä avautuvat miniatyyrimaailmat, joissa pikkuruiset olennot seikkailevat suurissa seikkailuissa. Tarkkuus, jolla Bocchi toteutti nämä pikkuruiset hahmot, paljastaa tarkan silmän yksityiskohdille ja syvän kiintymyksen jokapäiväisen elämän monimutkaisuuteen, ja se kutsuu katsojan löytämään uusia puolia jokaisella silmäyksellä.

Bocchin maalaustyyli juontaa juurensa barokkiperinteeseen, mutta hänen temaattinen omaperäisyytensä erottaa hänet aikalaisistaan. Kun muut aikakautensa taiteilijat keskittyivät uskonnollisiin tai mytologisiin aiheisiin, Bocchi kehitti kuvakielen, jonka keskiössä olivat groteski ja fantastinen. Hänen teoksensa eivät ole vain luovuuden leikkisä ilmaus, vaan myös yhteiskunnan hienovaraista pohdintaa ja lempeää satiiria. Sävellykset sykkivät usein dynaamista liikettä, mikä antaa kohtauksille teatraalisuutta. Bocchi käytti taitavasti valoa ja varjoa korostaakseen draamaa miniatyyriuniversumeissaan. Hänen maalauksensa kutsuvat katsojan pysähtymään ja lähtemään matkalle epätavallisen valtakuntaan, jossa pientä juhlitaan suuressa mittakaavassa.