Italialainen barokkimaalari Giovanni Benedetto Castiglione oli eläinmaalari, maisemamaalari, muotokuvamaalari, historiamaalari, graafikko, taidegraafikko, piirtäjä, kaivertaja ja kaiverruttaja. Syntyi 1600-luvun alussa Giulia Varesen ja Gio. Francesco Castiglione oli vakuuttunut siitä, että hän polveutui kreikkalaisista esi-isistä, ja siksi hän kutsui itseään Grechettoksi (pikku kreikkalainen). Giovanni Benedetto Castiglionella oli sisko ja 11 vuotta nuorempi veli nimeltä Salvatore Castiglione, josta myös tuli taidemaalari.
Myöhempien tutkimusten mukaan Giovanni Benedetto Castiglione tuli todennäköisesti hyvin nuorena genovalaisen taidemaalarin Giovanni Battista Paggi ateljeeseen ja hänen oppilaakseen. Sinibaldo Scorza ja Bernardo Strozzi olivat myös hänen opettajiaan. Lisäksi Giovanni Benedetto Castiglione otti varhaisen esimerkin 1600-luvun alussa Genovassa oleskelleista flaamilaisista taidemaalareista Peter Paul Rubens ja Anthony van Dyck, jotka saapuivat sinne vuonna 1621. Kun Giovanni Benedetto Castiglione oli noin 20-vuotias, hänen mallinsa Paggi ja Scorza kuolivat, ja Castiglione antoi heidän tyylinsä elää teoksissaan.
Roomassa, jossa hän matkusti nuoremman veljensä Salvatoren kanssa, Giovanni Benedetto Castiglione liittyi Accademia di San Lucaan. Se oli ollut olemassa 1500-luvulta lähtien, ja kaikki sen ajan kuuluisat taidemaalarit kuuluivat siihen. Siitä lähtien Giovanni Benedetto Castiglionen esikuvina olivat Claude Lorrain, Nicolas Poussin, Pietro Testa, Gian Lorenzo Bernini sekä vanhat mestarit Tizian ja Raffael. Castiglionen oleskellessa muissa kaupungeissa, kuten Napolissa, hän työskenteli taidemaalarina ja kaivertajana. Perinteistä poiketen hän ei laatinut kuviaan alustavissa tutkimuksissa. Valmiit teokset ovat teknisesti erittäin nerokkaita. Aikalaistensa keskuudessa hänet tunnettiin kuitenkin paitsi taidostaan myös hillittömyydestään. Hänen kerrotaan uhanneen taiteilijakollegaansa pistoolilla, kun tämä pilkkasi hänen työtapojaan.
Giovanni Benedetto Castiglione palasi 1630-luvun lopulla kotimaahansa Genovaan, jossa hän avioitui 1940-luvun alussa genovalaisen Maddalena Cotuzian kanssa. Pariskunnalla oli poika, joka sai isoisänsä mukaan nimen Giovanni Francesco ja joka ryhtyi isänsä tavoin maalarin ammattiin. Giovanni Benedetto Castiglione palasi perheensä kanssa Roomaan 1640-luvun lopulla, vuosi tyttärensä Livia Marian syntymän jälkeen. Hän maalasi mielellään eläin- ja maisemakuvia. Suosikkiaiheena oli Nooa arkkeineen ja eläimineen. Castiglionen katsotaan myös keksineen monotypian, joka on piirustuksen ja vedostuksen sekoitus. Tämä taide kuitenkin vaipui unholaan ennen kuin taiteilijat, kuten Bernardo Strozzi0, Bernardo Strozzi1 ja Bernardo Strozzi2, elvyttivät sen 250 vuotta myöhemmin. Historiallisten oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan Castiglionen uskotaan joutuneen lähtemään Roomasta, koska hänen väitettiin yrittäneen heittää sisarensa katolta ja häntä syytettiin murhayrityksestä.
Giovanni Benedetto Castiglione työskenteli elämänsä viimeisinä vuosina Mantovan herttuan perheen hovimaalarina. Hänen maalaustensa onnistuneiden valo- ja varjotehosteiden vuoksi häntä kutsuttiin toiseksi Rembrandtiksi. Sanotaan, että Castiglione tuhosi vihaisena yhden maalauksensa veitsellä koko hovin edessä. Castiglionen säilyneet taideteokset ovat nykyään nähtävissä Roomassa, Genovassa, Napolissa, Venetsiassa, Firenzessä ja Mantovassa. Ne rikastuttavat myös yksityisiä ja julkisia taidekokoelmia Münchenissä, Dresdenissä, Wienissä, Pariisissa, Windsorissa, Houstonissa, Ottawassa ja New Yorkissa.
Italialainen barokkimaalari Giovanni Benedetto Castiglione oli eläinmaalari, maisemamaalari, muotokuvamaalari, historiamaalari, graafikko, taidegraafikko, piirtäjä, kaivertaja ja kaiverruttaja. Syntyi 1600-luvun alussa Giulia Varesen ja Gio. Francesco Castiglione oli vakuuttunut siitä, että hän polveutui kreikkalaisista esi-isistä, ja siksi hän kutsui itseään Grechettoksi (pikku kreikkalainen). Giovanni Benedetto Castiglionella oli sisko ja 11 vuotta nuorempi veli nimeltä Salvatore Castiglione, josta myös tuli taidemaalari.
Myöhempien tutkimusten mukaan Giovanni Benedetto Castiglione tuli todennäköisesti hyvin nuorena genovalaisen taidemaalarin Giovanni Battista Paggi ateljeeseen ja hänen oppilaakseen. Sinibaldo Scorza ja Bernardo Strozzi olivat myös hänen opettajiaan. Lisäksi Giovanni Benedetto Castiglione otti varhaisen esimerkin 1600-luvun alussa Genovassa oleskelleista flaamilaisista taidemaalareista Peter Paul Rubens ja Anthony van Dyck, jotka saapuivat sinne vuonna 1621. Kun Giovanni Benedetto Castiglione oli noin 20-vuotias, hänen mallinsa Paggi ja Scorza kuolivat, ja Castiglione antoi heidän tyylinsä elää teoksissaan.
Roomassa, jossa hän matkusti nuoremman veljensä Salvatoren kanssa, Giovanni Benedetto Castiglione liittyi Accademia di San Lucaan. Se oli ollut olemassa 1500-luvulta lähtien, ja kaikki sen ajan kuuluisat taidemaalarit kuuluivat siihen. Siitä lähtien Giovanni Benedetto Castiglionen esikuvina olivat Claude Lorrain, Nicolas Poussin, Pietro Testa, Gian Lorenzo Bernini sekä vanhat mestarit Tizian ja Raffael. Castiglionen oleskellessa muissa kaupungeissa, kuten Napolissa, hän työskenteli taidemaalarina ja kaivertajana. Perinteistä poiketen hän ei laatinut kuviaan alustavissa tutkimuksissa. Valmiit teokset ovat teknisesti erittäin nerokkaita. Aikalaistensa keskuudessa hänet tunnettiin kuitenkin paitsi taidostaan myös hillittömyydestään. Hänen kerrotaan uhanneen taiteilijakollegaansa pistoolilla, kun tämä pilkkasi hänen työtapojaan.
Giovanni Benedetto Castiglione palasi 1630-luvun lopulla kotimaahansa Genovaan, jossa hän avioitui 1940-luvun alussa genovalaisen Maddalena Cotuzian kanssa. Pariskunnalla oli poika, joka sai isoisänsä mukaan nimen Giovanni Francesco ja joka ryhtyi isänsä tavoin maalarin ammattiin. Giovanni Benedetto Castiglione palasi perheensä kanssa Roomaan 1640-luvun lopulla, vuosi tyttärensä Livia Marian syntymän jälkeen. Hän maalasi mielellään eläin- ja maisemakuvia. Suosikkiaiheena oli Nooa arkkeineen ja eläimineen. Castiglionen katsotaan myös keksineen monotypian, joka on piirustuksen ja vedostuksen sekoitus. Tämä taide kuitenkin vaipui unholaan ennen kuin taiteilijat, kuten Bernardo Strozzi0, Bernardo Strozzi1 ja Bernardo Strozzi2, elvyttivät sen 250 vuotta myöhemmin. Historiallisten oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan Castiglionen uskotaan joutuneen lähtemään Roomasta, koska hänen väitettiin yrittäneen heittää sisarensa katolta ja häntä syytettiin murhayrityksestä.
Giovanni Benedetto Castiglione työskenteli elämänsä viimeisinä vuosina Mantovan herttuan perheen hovimaalarina. Hänen maalaustensa onnistuneiden valo- ja varjotehosteiden vuoksi häntä kutsuttiin toiseksi Rembrandtiksi. Sanotaan, että Castiglione tuhosi vihaisena yhden maalauksensa veitsellä koko hovin edessä. Castiglionen säilyneet taideteokset ovat nykyään nähtävissä Roomassa, Genovassa, Napolissa, Venetsiassa, Firenzessä ja Mantovassa. Ne rikastuttavat myös yksityisiä ja julkisia taidekokoelmia Münchenissä, Dresdenissä, Wienissä, Pariisissa, Windsorissa, Houstonissa, Ottawassa ja New Yorkissa.
Sivu 1 / 4