| Syntynyt | 1594 (Les Andelys) |
| Kuollut | 1665 (Rom) |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Aikakaudet | Klassismi, Barokki |
| Laji | historiamaalaus, uskonnollinen taide, mytologiamaalaus, allegoria, henkilömaalaus, maisema, muotokuva, omakuva, taistelumaalaus |
| Ammatti | taidemaalari, taidegraafikko, arkkitehtuuripiirtäjä |
| Perhe | Puoliso: Anne-Marie Dughet |
| Opetti | Quentin Varin, Ferdinand Elle, Nöel, III Jouvenet, Georges Lallemant |
| Oppilas | Gaspard Poussin, Charles Le Brun, Pietro Santi Bartoli, Pierre Le Tellier, Johann Dughet |
| Sai vaikutteita | Quentin Varin, Domenichino |
| Tunnetut teokset | Flucht nach Ägypten (1658), Die Anbetung des goldenen Kalbes (1634), Der bethlehemitische Kindermord (1620), Tanz zu Musik und Zeit (1635), Echo und Narziß (1629) |
| Museot | Art Institute of Chicago, Dulwich Picture Gallery, J. Paul Getty Museum, Cleveland Museum of Art, Bayerische Staatsgemaeldesammlungen (Pinakothek) |
Nicholas Poussin (1594 - 1665) oli ranskalainen barokkikauden taidemaalari. Hän opiskeli antiikin teoksia ensin Roomassa. Alkuvaikeuksien jälkeen Poussin onnistui saamaan yksityiset keräilijät puolelleen erityisesti vähän huomiota saaneen julkisen tilauksen jälkeen, joka oli alttaritaulu "Pyhän Erasmuksen marttyyrikuolema" Pyhälle Pietarille. Pariisissa, jonne hän joutui palaamaan vuonna 1641 kuninkaan pyynnöstä, taiteilija sai tehtäväkseen maalata Louvren Grande Gallerian. Kotimaassaan Poussin ei enää viihtynyt muiden taiteilijoiden kanssa syntyneiden jännitteiden vuoksi, joten hän palasi Roomaan kuninkaan kuoleman jälkeen.
Teostensa myötä Poussin tuli tunnetuksi ja merkittäväksi sankarimaisemistaan. Antiikin esikuvien vaikutuksesta hän loi mytologiaan perustuvia idyllisiä maisemia. Antiikkisiin vaatteisiinsa pukeutuneet hahmot seisovat patsasmaisesti Välimerta muistuttavassa luonnollisessa ympäristössä. Erityisesti teokset kuten "Et in Arcadia ego" (ensimmäinen versio 1629-1630; toinen versio 1650-55) osoittavat tämänkaltaista esittämistä. Maisemien lisäksi Poussin loi pääasiassa mytologisia ja raamatullisia kohtauksia. Näissäkin antiikin mallit näkyvät jälleen patsasmaisessa esityksessä, kuten kuvassa "TAITEILIJAN PAIKKA0" (1626-1628).Hänen teoksensa, jotka on tehty pääasiassa yksityisille keräilijöille ja tuntijoille, ovat lajissaan erinomaisia barokkimaalaustaiteessa.
Sivu 1 / 6
| Syntynyt | 1594 (Les Andelys) |
| Kuollut | 1665 (Rom) |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Aikakaudet | Klassismi, Barokki |
| Laji | historiamaalaus, uskonnollinen taide, mytologiamaalaus, allegoria, henkilömaalaus, maisema, muotokuva, omakuva, taistelumaalaus |
| Ammatti | taidemaalari, taidegraafikko, arkkitehtuuripiirtäjä |
| Perhe | Puoliso: Anne-Marie Dughet |
| Opetti | Quentin Varin, Ferdinand Elle, Nöel, III Jouvenet, Georges Lallemant |
| Oppilas | Gaspard Poussin, Charles Le Brun, Pietro Santi Bartoli, Pierre Le Tellier, Johann Dughet |
| Sai vaikutteita | Quentin Varin, Domenichino |
| Tunnetut teokset | Flucht nach Ägypten (1658), Die Anbetung des goldenen Kalbes (1634), Der bethlehemitische Kindermord (1620), Tanz zu Musik und Zeit (1635), Echo und Narziß (1629) |
| Museot | Art Institute of Chicago, Dulwich Picture Gallery, J. Paul Getty Museum, Cleveland Museum of Art, Bayerische Staatsgemaeldesammlungen (Pinakothek) |
Nicholas Poussin (1594 - 1665) oli ranskalainen barokkikauden taidemaalari. Hän opiskeli antiikin teoksia ensin Roomassa. Alkuvaikeuksien jälkeen Poussin onnistui saamaan yksityiset keräilijät puolelleen erityisesti vähän huomiota saaneen julkisen tilauksen jälkeen, joka oli alttaritaulu "Pyhän Erasmuksen marttyyrikuolema" Pyhälle Pietarille. Pariisissa, jonne hän joutui palaamaan vuonna 1641 kuninkaan pyynnöstä, taiteilija sai tehtäväkseen maalata Louvren Grande Gallerian. Kotimaassaan Poussin ei enää viihtynyt muiden taiteilijoiden kanssa syntyneiden jännitteiden vuoksi, joten hän palasi Roomaan kuninkaan kuoleman jälkeen.
Teostensa myötä Poussin tuli tunnetuksi ja merkittäväksi sankarimaisemistaan. Antiikin esikuvien vaikutuksesta hän loi mytologiaan perustuvia idyllisiä maisemia. Antiikkisiin vaatteisiinsa pukeutuneet hahmot seisovat patsasmaisesti Välimerta muistuttavassa luonnollisessa ympäristössä. Erityisesti teokset kuten "Et in Arcadia ego" (ensimmäinen versio 1629-1630; toinen versio 1650-55) osoittavat tämänkaltaista esittämistä. Maisemien lisäksi Poussin loi pääasiassa mytologisia ja raamatullisia kohtauksia. Näissäkin antiikin mallit näkyvät jälleen patsasmaisessa esityksessä, kuten kuvassa "TAITEILIJAN PAIKKA0" (1626-1628).Hänen teoksensa, jotka on tehty pääasiassa yksityisille keräilijöille ja tuntijoille, ovat lajissaan erinomaisia barokkimaalaustaiteessa.