Ruotsin pohjoismainen luonto saaristorannikkoineen, syvine metsineen, raivoavine jokineen ja laajoine, hiljaisine järvineen on aina houkutellut matkailijoita ja romanttisten maisemien ystäviä. Gustaf Rydberg on yksi tämän maan merkittävimmistä maisemamaalareista.

Malmössä vuonna 1835 syntynyt Rydberg oppi taitonsa Kööpenhaminan ja Tukholman taideakatemioissa. Mutta kuten monet muutkin ruotsalaiset, hän kävi Düsseldorfin taideakatemiaa 1800-luvun puolivälissä. Siellä opettivat aikansa merkittävimmät saksalaiset maisemamaalarit, joista osa oli jo saanut vaikutteita Barbizonin koulukunnan ulkoilmamaalauksesta. He pyrkivät tarkkaan havainnointiin paikan päällä, he etsivät maisemia, jotka olivat vielä koskemattomia nykyaikaiselle kehitykselle, ja viime kädessä he ilmaisivat myös kaipuuta johonkin aivan muuhun. Tällaiset professorit kuten Oswald Achenbach muokkasivat tätä romanttista maisemakäsitystä, ja juuri hänen luonaan Rydberg otti oppitunteja vuosina 1862 ja 1863. Opintojensa päätyttyä Rydberg palasi kesäkuukausiksi yhä uudelleen eteläruotsalaiseen kotiseutuunsa Skåneen. Tämä osittain mäkinen, osittain tasainen niemi laajoine viljapeltoineen, yksinäisine maatiloineen ja nääntyneine puuryhmineen oli hänen taiteensa todellinen kohde. Tämä maisema on vaikuttanut häneen lapsesta asti, ja se oli kaipauksen paikka tälle herkälle Malmön suurkaupungista kotoisin olevalle ihmiselle. Vuonna 1864 hän muutti Ruotsin pääkaupunkiin Tukholmaan. Siellä hän löysi kuitenkin harvoin motiivejaan; hän pysyi uskollisena Ruotsin maaseudulle sen moninaisissa muodoissa. Ruotsin kuningas hallitsi tuolloin myös Norjaa. Erityisenä kunnianosoituksena työstään Rydberg sai olla kuningas Kaarle XV:n mukana hänen Norjan-matkallaan vuonna 1868 ja kuvata tätä villiä maata karuine vuonoineen luonnoksiin ja maalauksiin. Vuotta myöhemmin hän palasi sinne jälleen Kingin rahoituksella.

Lopulta Gustaf Rydberg muistetaan kuitenkin ennen kaikkea ruotsalaisen maiseman mestarillisena maalarina. Hänen tyylinsä on ominaista: matalia horisontteja, iltatunnelmia punertavassa valossa, syvälle lumeen peittyneitä maatiloja, paljaita puiden luurankoja keskellä laajoja peltoja, yksinäisiä myllyjä leveän, loputtomalta tuntuvan horisonttirajan edessä, pilvisiä vuoria läpitunkemattomilta tuntuvien metsien edessä... Noin vuodesta 1885 vanhuuteensa saakka hän asui pienessä Torsebron kylässä Kristianstadin lähellä rakkaassa kotiseudussaan Skånessa. Täältä hän löysi monia mielenkiintoisia motiiveja: esimerkiksi Torsebron lähellä on vaikuttava Helgeà-joen koski. Siellä toimi lukuisia vesimyllyjä. Gustaf Rydberg kuoli kotikaupungissaan vuonna 1933 98-vuotiaana. Siihen mennessä hänellä oli jo ollut suuri juhlanäyttely, jonka Ruotsin taideakatemia oli järjestänyt hänelle vuonna 1920. Se näkyy hänen maalauksissaan: Gustaf Rydbergin on pakko kuvitella olevan onnellinen mies! Maisemamaalauksen ja yleensä taiteen moderni kehitys ei kuitenkaan vaikuttanut häneen. Tämä ei vähennä lainkaan hänen myöhäisromanttisten maalaustensa mestarillisuutta ja ilmaisuvoimaa.