Isaak Iljitš Levitan (1860-1900), joka tunnettiin myös jiddišin kielellä nimellä Yizchak Levitan, kasvoi köyhistä oloista huolimatta ymmärtäväisessä ja älykkäässä perheessä. Hänen juutalainen taustansa aiheutti elinikäistä nöyryytystä, mutta taidemaalari ei silti koskaan menettänyt luomisen halua.
Vuonna 1873 taiteilija pääsi Moskovan maalaus-, kuvanveisto- ja arkkitehtuurikouluun, jossa hänen veljensä oli jo saanut koulutusta. Hänen opettajiinsa kuuluivat muun muassa TAITEILIJA0, TAITEILIJA1 ja Aleksei Savrassov. He tukivat hänen lahjakkuuttaan, ja oppilas sai koululta taloudellista apua. Levitan sai usein palkintoja töistään ja voitti palkintoina maaleja ja siveltimiä. Taloudelliset ongelmat kuitenkin pahenivat yhä enemmän, kunnes rahat eivät enää riittäneet elatukseen. Nuori taiteilija yritti tukea perhettä kaikin tavoin, mutta hän ei voinut estää äitinsä ja pian sen jälkeen isänsä kuolemaa. Nämä tapahtumat olivat Levitanille raskaita, ja hän vaipui vakavaan masennukseen. Tuolloin hän oli neljännellä opetusvuodellaan. Hän löysi inspiraation maisemamaalauksesta ja harjoitteli sitä. Hänen lahjakkuutensa ei jäänyt huomaamatta. Vuonna 1877 toimittajat kirjoittivat arvosteluja hänen töistään, ja hän sai aineellista tukea.
Valitettavasti asiat näyttivät taiteilijalle vain lyhyen aikaa paremmalta. Juutalaisten joukkokarkotuksen myötä vuonna 1879 Levitan joutui lähtemään kaupungista. Hänen opettajansa onnistuivat saamaan hänet takaisin, mutta taiteilija jätti koulun kesken ilman tutkintoa, koska hänellä ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia. Isaak Iljitš Levitan lähti Maksimovkan kylään, jossa hän tapasi kuuluisan venäläisen kirjailijan Anton Tšehovin. Heidän välilleen kehittyi elinikäinen, syvä ystävyys. Taiteilija vieraili usein Tšehovin luona ja tapasi tämän sisaren, johon hän rakastui onnettomasti.
Taiteilijan vakava rahapula parani, mutta hänen varhaisvuosiensa kärsimykset ja vastaton rakkaus heijastuivat hänen terveyteensä. Hänen ihailijoihinsa kuului runoilija Rainer Maria Rilke. Suunniteltua henkilökohtaista tapaamista ei ollut, koska Levitan kuoli yllättäen vuonna 1900. Taiteilija saavutti maisemamaalareiden piirissä suuren kunnioituksen luonnon tunnelmien kuvauksellaan.
Isaak Iljitš Levitan (1860-1900), joka tunnettiin myös jiddišin kielellä nimellä Yizchak Levitan, kasvoi köyhistä oloista huolimatta ymmärtäväisessä ja älykkäässä perheessä. Hänen juutalainen taustansa aiheutti elinikäistä nöyryytystä, mutta taidemaalari ei silti koskaan menettänyt luomisen halua.
Vuonna 1873 taiteilija pääsi Moskovan maalaus-, kuvanveisto- ja arkkitehtuurikouluun, jossa hänen veljensä oli jo saanut koulutusta. Hänen opettajiinsa kuuluivat muun muassa TAITEILIJA0, TAITEILIJA1 ja Aleksei Savrassov. He tukivat hänen lahjakkuuttaan, ja oppilas sai koululta taloudellista apua. Levitan sai usein palkintoja töistään ja voitti palkintoina maaleja ja siveltimiä. Taloudelliset ongelmat kuitenkin pahenivat yhä enemmän, kunnes rahat eivät enää riittäneet elatukseen. Nuori taiteilija yritti tukea perhettä kaikin tavoin, mutta hän ei voinut estää äitinsä ja pian sen jälkeen isänsä kuolemaa. Nämä tapahtumat olivat Levitanille raskaita, ja hän vaipui vakavaan masennukseen. Tuolloin hän oli neljännellä opetusvuodellaan. Hän löysi inspiraation maisemamaalauksesta ja harjoitteli sitä. Hänen lahjakkuutensa ei jäänyt huomaamatta. Vuonna 1877 toimittajat kirjoittivat arvosteluja hänen töistään, ja hän sai aineellista tukea.
Valitettavasti asiat näyttivät taiteilijalle vain lyhyen aikaa paremmalta. Juutalaisten joukkokarkotuksen myötä vuonna 1879 Levitan joutui lähtemään kaupungista. Hänen opettajansa onnistuivat saamaan hänet takaisin, mutta taiteilija jätti koulun kesken ilman tutkintoa, koska hänellä ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia. Isaak Iljitš Levitan lähti Maksimovkan kylään, jossa hän tapasi kuuluisan venäläisen kirjailijan Anton Tšehovin. Heidän välilleen kehittyi elinikäinen, syvä ystävyys. Taiteilija vieraili usein Tšehovin luona ja tapasi tämän sisaren, johon hän rakastui onnettomasti.
Taiteilijan vakava rahapula parani, mutta hänen varhaisvuosiensa kärsimykset ja vastaton rakkaus heijastuivat hänen terveyteensä. Hänen ihailijoihinsa kuului runoilija Rainer Maria Rilke. Suunniteltua henkilökohtaista tapaamista ei ollut, koska Levitan kuoli yllättäen vuonna 1900. Taiteilija saavutti maisemamaalareiden piirissä suuren kunnioituksen luonnon tunnelmien kuvauksellaan.
Sivu 1 / 1