Ivan Pavlovich Pokhitonov on yksi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kiehtovimmista maisemamaalareista. Hänen teoksilleen on ominaista poikkeuksellinen hienovaraisuus ja yksityiskohtien huomioiminen, jotka erottavat hänet aikansa venäläisistä ja eurooppalaisista taidepiireistä. Pokhitonov vangitsi mestarillisesti aiheidensa tunnelman ja valon, mikä antoi hänen pienikokoisille maalauksilleen lähes intiimin vaikutelman. Verrattuna muihin realismin ja impressionismin edustajiin, kuten Ivan Shishkiniin tai Aleksei Savrasoviin, Pokhitonov erottuu hienovaraisen värinkäytön ja luonnon tarkkaavaisuuden ansiosta. Hänen maalauksensa muistuttavat runollisia miniatyyrejä, jotka vetävät katsojan hiljaiseen, mietiskelevään maailmaan.

Pokhitonovin tuotantoa leimaa jatkuva paneutuminen luontoon ja sen muutoksiin. Hän matkusti paljon ja asui jonkin aikaa Ranskassa ja Belgiassa ja sai inspiraatiota erilaisista maisemista. Erityisen merkittävää on hänen valon ja tunnelman käsittelyssään, joka yhdistää hänet ranskalaisiin impressionisteihin, vaikka hän ei omaksunutkaan heidän spontaania sivellintekniikkaansa. Sen sijaan Pokhitonov yhdisti venäläisen maisemamaalauksen perinteen länsimaisiin vaikutteisiin luoden ainutlaatuisen oman tyylinsä. Hänen teoksensa saivat suurta suosiota kansainvälisissä näyttelyissä ja vaikuttivat lukuisiin aikansa taiteilijoihin. Pokhitonovin merkitys ei ole vain hänen teknisessä loistokkuudessaan vaan myös hänen kyvyssään paljastaa arkielämän runous. Nykyään hänen maalauksiaan on merkittävissä museoissa ja yksityiskokoelmissa ympäri maailmaa, ja ne todistavat hänen syvästä rakkaudestaan luontoon ja lakkaamattomasta täydellisen hetken etsimisestä.