Kelttiläiset legendat ja kansanperinne muovasivat Skotlannissa vuonna 1821 syntyneen taidemaalari Joseph Noel Patonin. Paton tunnetaan myös runoilijana, kuvanveistäjänä ja kuvittajana. Se osoitti, että Patonin taiteellinen tuotanto ei rajoittunut pelkästään maalaamiseen. Paton oli kotoisin perheestä, joka teki rahaa damastilla. Hän itse kokeili lyhyen aikaa yritystoimintaa ja työskenteli suunnittelijana puuvillatehtaassa. Lopulta Paton näki kuitenkin kohtalonsa taiteessa. Mielenkiintoista on, että kaksi hänen sisaruksistaan oli myös taiteilijoita: Sisar Amelia oli kuvanveistäjä ja veli ARTISTREPLEPLACE0 työskenteli maisemamaalarina.
Vuonna 1843 Paton opiskeli lyhyen aikaa Lontoossa taideakatemiassa. Täällä hän tapasi taidemaalarin John Everett Millais. Millaisin kautta Paton tuli kosketuksiin preraafaliiteiksi kutsuttuun maalariryhmään. Heidän esikuvinaan olivat natsareenit ja 1300- ja 1400-luvun italialainen maalaustaide. Ryhmän tavoitteena oli luonnon yksityiskohtainen jäljentäminen ja ihmisen eloisa esittäminen. Paton itse omistautui maalauksessaan allegorisille, uskonnollisille, satumaisille ja historiallisille aiheille.
"The Quarrel of Oberon and Titania" on hieno esimerkki siitä, että Paton käyttää laajaa arsenaalia hahmoja, joista osa on satumaisia ja osa mytologisia, sekä rikasta väripalettia, jolla hän saa aikaan erittäin eloisan maalauksen, joka on vakuuttava taitavalla perspektiivillä. Tästä maalauksesta Paton sai Skotlannin kuninkaallisen akatemian palkinnon. Hän teki itselleen mainetta myös kuvittajana: vuonna 1842 Paton kuvitti "Book of British Ballads" -kirjan toimittaja Samuel Carter Hallin ehdotuksesta, joka arvosti Patonin kirjallista koulutusta. Paton kuoli vuonna 1901, ja hän oli erittäin ansioitunut kansalainen ja taiteilija.
Kelttiläiset legendat ja kansanperinne muovasivat Skotlannissa vuonna 1821 syntyneen taidemaalari Joseph Noel Patonin. Paton tunnetaan myös runoilijana, kuvanveistäjänä ja kuvittajana. Se osoitti, että Patonin taiteellinen tuotanto ei rajoittunut pelkästään maalaamiseen. Paton oli kotoisin perheestä, joka teki rahaa damastilla. Hän itse kokeili lyhyen aikaa yritystoimintaa ja työskenteli suunnittelijana puuvillatehtaassa. Lopulta Paton näki kuitenkin kohtalonsa taiteessa. Mielenkiintoista on, että kaksi hänen sisaruksistaan oli myös taiteilijoita: Sisar Amelia oli kuvanveistäjä ja veli ARTISTREPLEPLACE0 työskenteli maisemamaalarina.
Vuonna 1843 Paton opiskeli lyhyen aikaa Lontoossa taideakatemiassa. Täällä hän tapasi taidemaalarin John Everett Millais. Millaisin kautta Paton tuli kosketuksiin preraafaliiteiksi kutsuttuun maalariryhmään. Heidän esikuvinaan olivat natsareenit ja 1300- ja 1400-luvun italialainen maalaustaide. Ryhmän tavoitteena oli luonnon yksityiskohtainen jäljentäminen ja ihmisen eloisa esittäminen. Paton itse omistautui maalauksessaan allegorisille, uskonnollisille, satumaisille ja historiallisille aiheille.
"The Quarrel of Oberon and Titania" on hieno esimerkki siitä, että Paton käyttää laajaa arsenaalia hahmoja, joista osa on satumaisia ja osa mytologisia, sekä rikasta väripalettia, jolla hän saa aikaan erittäin eloisan maalauksen, joka on vakuuttava taitavalla perspektiivillä. Tästä maalauksesta Paton sai Skotlannin kuninkaallisen akatemian palkinnon. Hän teki itselleen mainetta myös kuvittajana: vuonna 1842 Paton kuvitti "Book of British Ballads" -kirjan toimittaja Samuel Carter Hallin ehdotuksesta, joka arvosti Patonin kirjallista koulutusta. Paton kuoli vuonna 1901, ja hän oli erittäin ansioitunut kansalainen ja taiteilija.
Sivu 1 / 1