1700-luvun brittiläinen taide vaikuttaa vaatimattomalta ja värittömältä. Vaikuttaa siltä, että tämän kauden maalarit tarvitsivat taiteen kehityksen kannalta lepoaikaa. Vuosisadan vaihteen myötä eurooppalaiseen taidemaailmaan tulee säihkettä, jonka säteiltä edes saarivaltakunnan taidemaalarit eivät voi välttyä. Ranska ja Saksa nauttivat rokokoon loistosta ja uudesta leikkisyydestä. Thomas Gainsborough lumosi englantilaisen yhteiskunnan viehättävillä muotokuvilla ja valovoimaisilla maisemilla. Gainsborough oli englantilaisen maalaustaiteen kukoistuksen edelläkävijä ja inspiraation lähde seuraavalle taiteilijasukupolvelle, kuten Julius Caesar Ibbetsonille. Ibbetson omistautui maisemamaalaukselle, jota hän usein täydensi huomattavan runsaalla figuratiivisella henkilökuvalla. Hänen aiheensa heijastavat arkielämää samalla tarkkuudella kuin maalari kuvasi maineikkaita harrastuksia. Julius maalasi joenvarren pesupäivän menoa samalla intensiteetillä kuin lähestyi salakuljettajien saalista Wightin saarella. Ibbetson loi akvarelli-öljymaalauksia, jotka herättivät nykytaiteilijoiden huomion niiden herkkyyden ja linjatarkkuuden vuoksi.
Julius Ibbetson oli taidemaalari, joka palveli laajaa taiteellista kirjoa. Hän kävi koulutuksen merimaalarin luona ja osoitti jo nuorena, että hän suoritti työnsä poikkeuksellisen huolellisesti. Maalaamisen lisäksi Julius omistautui kirjoittamiselle. Hänen ensimmäiset julkaisunsa olivat maalausoppaita. Ibbetsonin tekstit erottuvat korkealla viihdearvollaan. Virtaava proosa hallitsee myös kirjeenvaihtoa, jota taiteilija kävi mesenaattiensa kanssa. Ibbetson erottui usein synkkien aikalaistensa joukosta iloisella asenteellaan, ja hänestä tuli arvostettu ja tervetullut jäsen brittiläisessä taidekentässä. Hänen teoksiaan käytettiin pian mallina romaanien kuvituksissa. Ibbetson syventyi tähän taidemuotoon ja lisäsi sitä portfolioonsa maisemien ja muotokuvien maalaamisen ohella.
1700-luvun lopulla taidemaailma odotti kuumeisesti hyvin erityistä tapahtumaa. Kuninkaallinen taideakatemia avasi ensimmäisen nykytaiteen näyttelyn vuonna 1769. Vuosittaisessa tapahtumassa esiteltiin Akatemian jäsenten töitä kesänäyttelyssä. Lisäksi itsenäiset taiteilijat, jotka olivat yhdistyksen hyväntahtoisen vaikutuksen alaisia, saivat osallistua näyttelyihin. Tilojen seinillä roikkui tiiviisti satoja maalauksia, jotka houkuttelivat keräilijöitä ja mesenaatteja sekä kiinnostunutta yleisöä. Julius Ibbetson esitteli täällä vuosittain teoksiaan ja solmi kontakteja asiakkaisiin. Useat tilaukset liittyivät matkustamiseen, ja Julius imi vieraiden maailmojen vaikutelmat sisäänsä samalla intensiteetillä, jolla hän maalasi. Hän seurasi Britannian suurlähettilästä Pekingiin ja omistautui sikäläiselle eläin- ja kasvimaailmalle sekä Walesin teollisesti piirretyille maisemille. Taiteilija ei koskaan käyttänyt toista nimeään, jonka hän sai omaelämäkerrallisten lausuntojen mukaan keisarinleikkauksella.
1700-luvun brittiläinen taide vaikuttaa vaatimattomalta ja värittömältä. Vaikuttaa siltä, että tämän kauden maalarit tarvitsivat taiteen kehityksen kannalta lepoaikaa. Vuosisadan vaihteen myötä eurooppalaiseen taidemaailmaan tulee säihkettä, jonka säteiltä edes saarivaltakunnan taidemaalarit eivät voi välttyä. Ranska ja Saksa nauttivat rokokoon loistosta ja uudesta leikkisyydestä. Thomas Gainsborough lumosi englantilaisen yhteiskunnan viehättävillä muotokuvilla ja valovoimaisilla maisemilla. Gainsborough oli englantilaisen maalaustaiteen kukoistuksen edelläkävijä ja inspiraation lähde seuraavalle taiteilijasukupolvelle, kuten Julius Caesar Ibbetsonille. Ibbetson omistautui maisemamaalaukselle, jota hän usein täydensi huomattavan runsaalla figuratiivisella henkilökuvalla. Hänen aiheensa heijastavat arkielämää samalla tarkkuudella kuin maalari kuvasi maineikkaita harrastuksia. Julius maalasi joenvarren pesupäivän menoa samalla intensiteetillä kuin lähestyi salakuljettajien saalista Wightin saarella. Ibbetson loi akvarelli-öljymaalauksia, jotka herättivät nykytaiteilijoiden huomion niiden herkkyyden ja linjatarkkuuden vuoksi.
Julius Ibbetson oli taidemaalari, joka palveli laajaa taiteellista kirjoa. Hän kävi koulutuksen merimaalarin luona ja osoitti jo nuorena, että hän suoritti työnsä poikkeuksellisen huolellisesti. Maalaamisen lisäksi Julius omistautui kirjoittamiselle. Hänen ensimmäiset julkaisunsa olivat maalausoppaita. Ibbetsonin tekstit erottuvat korkealla viihdearvollaan. Virtaava proosa hallitsee myös kirjeenvaihtoa, jota taiteilija kävi mesenaattiensa kanssa. Ibbetson erottui usein synkkien aikalaistensa joukosta iloisella asenteellaan, ja hänestä tuli arvostettu ja tervetullut jäsen brittiläisessä taidekentässä. Hänen teoksiaan käytettiin pian mallina romaanien kuvituksissa. Ibbetson syventyi tähän taidemuotoon ja lisäsi sitä portfolioonsa maisemien ja muotokuvien maalaamisen ohella.
1700-luvun lopulla taidemaailma odotti kuumeisesti hyvin erityistä tapahtumaa. Kuninkaallinen taideakatemia avasi ensimmäisen nykytaiteen näyttelyn vuonna 1769. Vuosittaisessa tapahtumassa esiteltiin Akatemian jäsenten töitä kesänäyttelyssä. Lisäksi itsenäiset taiteilijat, jotka olivat yhdistyksen hyväntahtoisen vaikutuksen alaisia, saivat osallistua näyttelyihin. Tilojen seinillä roikkui tiiviisti satoja maalauksia, jotka houkuttelivat keräilijöitä ja mesenaatteja sekä kiinnostunutta yleisöä. Julius Ibbetson esitteli täällä vuosittain teoksiaan ja solmi kontakteja asiakkaisiin. Useat tilaukset liittyivät matkustamiseen, ja Julius imi vieraiden maailmojen vaikutelmat sisäänsä samalla intensiteetillä, jolla hän maalasi. Hän seurasi Britannian suurlähettilästä Pekingiin ja omistautui sikäläiselle eläin- ja kasvimaailmalle sekä Walesin teollisesti piirretyille maisemille. Taiteilija ei koskaan käyttänyt toista nimeään, jonka hän sai omaelämäkerrallisten lausuntojen mukaan keisarinleikkauksella.
Sivu 1 / 2