Louis-Maurice Boutet de Monvel on luultavasti yksi 1800-luvun lopun tärkeimmistä ei-englantilaisista kuvittajista. Kuten niin monet muutkin, hän aloitti uransa taidemaalarina. Vanhempiensa kannustamana hän lähti kotikaupungistaan Orléansista opiskelemaan Pariisin Académie des Beaux-Artsiin. Yhdestä hänen opettajistaan tuli tunnettu salonkimaalari ja itämainen taidemaalari Gustav Boulanger. Niinpä ei olekaan yllättävää, että nuori Louis-Maurice lähti koulutuksen jälkeen opintomatkalle Algeriaan. Kohtaaminen eksoottisen ja ennen kaikkea Pohjois-Afrikan valon kanssa vaikutti pysyvästi hänen työhönsä. Sinisestä ja voimakkaan oranssista tuli hänen "tunnusvärinsä".
Louis-Maurice Boutet de Monvel sai varhaisista maalauksistaan paljon tunnustusta - myös lukuisten mitalien ja palkintojen muodossa. Sen jälkeen järjestettiin näyttelyitä ja keräilijät ostivat teoksia. Asiat olisivat voineet jatkua tällä tavoin aloittelevan maalarin kohdalla. Elämällä oli kuitenkin muita suunnitelmia hänen varalleen. Kun hän meni naimisiin vuonna 1876 ja sai pian sen jälkeen ensimmäisen poikansa, hänen oli etsittävä luotettavampaa ja tasaisempaa tulonlähdettä, ja hän ryhtyi kuvittajaksi. Se oli tuolloin kukoistavan teollisuuden onnenpotku. Boutet de Monvel lukeutui pian parhaiden jugendkuvittajien joukkoon Randolph Caldecott:n ja Kate Greenaway:n rinnalla. Hänen lastenkirjoihin tekemänsä teokset olivat erityisen kysyttyjä. Tässä hän asetti standardit kuvituksellaan. Vuonna 1895 julkaistua kirjaa "Jean d'Arc" pidetään hänen mestariteoksenaan. Se kertoo pyhimystarinan Orleansin neitsyt Orleansista hyvin nuorelle yleisölle. Louis-Maurice Boutet de Monvel ei ainoastaan piirtänyt kuvituksia vaan myös kirjoitti tekstin, vaikka hän ei ollutkaan historioitsija tai kirjailija. Hän onnistui siinä niin hyvin, että teos käännettiin muille kielille ja painettiin useita kertoja uudelleen.
Kirja toi hänelle myös lisää tilauksia taidemaalarina. Nykyään esimerkiksi Washingtonin National Gallery of Artin pohjakerroksessa roikkuu kuusi hänen käsialaa olevaa maalausta, jotka kuvaavat Pyhän Johannan lyhyen elämän eri vaiheita. Sykli alkaa kuvalla "Näky ja inspiraatio": siinä nuori Johanna polvistuu lammaslauman keskellä ja kuuntelee arkkienkeli Mikael Mikaelin kuulutusta. Muut maalaukset jatkavat legendaa kuvallisesti. Sarjan päättää "Jeanne d'Arcin oikeudenkäynti", joka kuvaa teloitetun Jeanne d'Arcin oikeudenkäyntiä.
Taiteilija kuoli vuonna 1913, ja hänen teoksiaan on siitä lähtien jäljennetty kaikkialla maailmassa. Louis-Maurice Boutet de Monvel ei kuitenkaan jättänyt jälkiään taidehistoriaan pelkästään töidensä kautta. Hän sai myös pojan, josta tuli myös taiteilija: Bertrand Boutet de Monvel. Häntä pidettiin nautiskelijana ja dandyn ruumiillistumana, pariisilaisen tyylikkyyden muotokuvaajana ja lahjakkaana muotikuvittajana. Kuuluisa poika kuoli lento-onnettomuudessa vuonna 1949. Vuonna 2016 Sotheby's Pariisissa huutokauppasi hänen jäämistönsä - mukaan lukien perhekokoelman. Hänen 300 näyttelyesineensä joukossa oli hänen omia maalauksiaan ja itse suunnittelemiaan huonekaluja sekä hänen isänsä Louis-Mauricen maalauksia, jotka saavuttivat huomattavia huutokauppahintoja.
Louis-Maurice Boutet de Monvel on luultavasti yksi 1800-luvun lopun tärkeimmistä ei-englantilaisista kuvittajista. Kuten niin monet muutkin, hän aloitti uransa taidemaalarina. Vanhempiensa kannustamana hän lähti kotikaupungistaan Orléansista opiskelemaan Pariisin Académie des Beaux-Artsiin. Yhdestä hänen opettajistaan tuli tunnettu salonkimaalari ja itämainen taidemaalari Gustav Boulanger. Niinpä ei olekaan yllättävää, että nuori Louis-Maurice lähti koulutuksen jälkeen opintomatkalle Algeriaan. Kohtaaminen eksoottisen ja ennen kaikkea Pohjois-Afrikan valon kanssa vaikutti pysyvästi hänen työhönsä. Sinisestä ja voimakkaan oranssista tuli hänen "tunnusvärinsä".
Louis-Maurice Boutet de Monvel sai varhaisista maalauksistaan paljon tunnustusta - myös lukuisten mitalien ja palkintojen muodossa. Sen jälkeen järjestettiin näyttelyitä ja keräilijät ostivat teoksia. Asiat olisivat voineet jatkua tällä tavoin aloittelevan maalarin kohdalla. Elämällä oli kuitenkin muita suunnitelmia hänen varalleen. Kun hän meni naimisiin vuonna 1876 ja sai pian sen jälkeen ensimmäisen poikansa, hänen oli etsittävä luotettavampaa ja tasaisempaa tulonlähdettä, ja hän ryhtyi kuvittajaksi. Se oli tuolloin kukoistavan teollisuuden onnenpotku. Boutet de Monvel lukeutui pian parhaiden jugendkuvittajien joukkoon Randolph Caldecott:n ja Kate Greenaway:n rinnalla. Hänen lastenkirjoihin tekemänsä teokset olivat erityisen kysyttyjä. Tässä hän asetti standardit kuvituksellaan. Vuonna 1895 julkaistua kirjaa "Jean d'Arc" pidetään hänen mestariteoksenaan. Se kertoo pyhimystarinan Orleansin neitsyt Orleansista hyvin nuorelle yleisölle. Louis-Maurice Boutet de Monvel ei ainoastaan piirtänyt kuvituksia vaan myös kirjoitti tekstin, vaikka hän ei ollutkaan historioitsija tai kirjailija. Hän onnistui siinä niin hyvin, että teos käännettiin muille kielille ja painettiin useita kertoja uudelleen.
Kirja toi hänelle myös lisää tilauksia taidemaalarina. Nykyään esimerkiksi Washingtonin National Gallery of Artin pohjakerroksessa roikkuu kuusi hänen käsialaa olevaa maalausta, jotka kuvaavat Pyhän Johannan lyhyen elämän eri vaiheita. Sykli alkaa kuvalla "Näky ja inspiraatio": siinä nuori Johanna polvistuu lammaslauman keskellä ja kuuntelee arkkienkeli Mikael Mikaelin kuulutusta. Muut maalaukset jatkavat legendaa kuvallisesti. Sarjan päättää "Jeanne d'Arcin oikeudenkäynti", joka kuvaa teloitetun Jeanne d'Arcin oikeudenkäyntiä.
Taiteilija kuoli vuonna 1913, ja hänen teoksiaan on siitä lähtien jäljennetty kaikkialla maailmassa. Louis-Maurice Boutet de Monvel ei kuitenkaan jättänyt jälkiään taidehistoriaan pelkästään töidensä kautta. Hän sai myös pojan, josta tuli myös taiteilija: Bertrand Boutet de Monvel. Häntä pidettiin nautiskelijana ja dandyn ruumiillistumana, pariisilaisen tyylikkyyden muotokuvaajana ja lahjakkaana muotikuvittajana. Kuuluisa poika kuoli lento-onnettomuudessa vuonna 1949. Vuonna 2016 Sotheby's Pariisissa huutokauppasi hänen jäämistönsä - mukaan lukien perhekokoelman. Hänen 300 näyttelyesineensä joukossa oli hänen omia maalauksiaan ja itse suunnittelemiaan huonekaluja sekä hänen isänsä Louis-Mauricen maalauksia, jotka saavuttivat huomattavia huutokauppahintoja.
Sivu 1 / 1