Gaspard-Felix Tournachon eli Nadar oli yksi ensimmäisistä muotokuvaajista. Hänen tiensä alkoi Lyonissa, Ranskassa, jossa hän keskeytti lääketieteen opinnot ja ryhtyi journalistiksi. Tätä varten hän muutti takaisin synnyinseuduilleen Pariisiin vuonna 1839. Aluksi hän ei oikein osannut päättää ammatillisesti. Hän kokeili piirtämistä, teatteria ja myös teollisuutta, kunnes vuonna 1849 hän perusti satiirisen lehden "La Revue Comique", jossa hän ja useat taiteilijat vastustivat Pariisin kommuunia kuvitusten avulla. Taiteilijoiden joukossa oli hänen velipuolensa Adrien alias Nadar jeune, joka oli aiemmin ollut Nadarin yhteyksien kautta maalari Picot'n oppipoika.
Hän meni 34-vuotiaana naimisiin 16 vuotta nuoremman Ernestinen kanssa. Samana vuonna hän omistautui valokuvaukselle. Hänen huomionsa kiinnittyi malliensa psykologiseen vangitsemiseen. "Jotta saataisiin aikaan intiimi muotokuva eikä vain banaali muotokuva, joka on pelkän sattuman tulos, on asetuttava mallin asemaan, vangittava hänen ajatuksensa ja jopa hänen luonteensa", Nadar kuvailee työtapaansa. Tätä varten Nadar puhui joskus tuntikausia, kunnes malli omaksui rennomman asenteen. Tuolloin tämä ei ollut erityisen helppoa, sillä mallin oli pysyttävä linssin edessä useita sekunteja. Hän käytti muun muassa lisävarusteita, jotka auttoivat mallia lepäämään, mutta olivat kuvassa näkymättömiä. Hänen asiakaskuntansa koostui erityisesti nimekkäistä kirjailijoista, joista osa oli hänen ystäviään.
Solferinon taistelussa Nadar otti ensimmäiset ilmakuvat. Tätä tarkoitusta varten hän rakensi ruuvilentolaivan, joka innoitti Jules Vernen kirjoittamaan romaanin "Viisi viikkoa ilmapallossa". Neljä vuotta myöhemmin Nadar ja hänen vaimonsa matkustivat ilmalaivalla Pariisista Hannoveriin, mutta se syöksyi maahan, jolloin sekä Nadar että hänen vaimonsa joutuivat sairaalaan vakavien vammojen vuoksi. Hän kuitenkin rakasti ilmailua niin paljon, että hänestä tuli samana vuonna juuri perustetun "Société d'encouragement de la navigation aérienne au moyen du plus lourd que l'air" -järjestön puheenjohtaja, joka edisti lentokoneiden rakentamista. Hän saavutti lopulta mainetta pitkistä valotuksistaan Pariisin katakombeissa.
Hänen ainoa poikansa Paul seurasi isänsä jalanjälkiä ja otti studion haltuunsa tämän kuoleman jälkeen.
Gaspard-Felix Tournachon eli Nadar oli yksi ensimmäisistä muotokuvaajista. Hänen tiensä alkoi Lyonissa, Ranskassa, jossa hän keskeytti lääketieteen opinnot ja ryhtyi journalistiksi. Tätä varten hän muutti takaisin synnyinseuduilleen Pariisiin vuonna 1839. Aluksi hän ei oikein osannut päättää ammatillisesti. Hän kokeili piirtämistä, teatteria ja myös teollisuutta, kunnes vuonna 1849 hän perusti satiirisen lehden "La Revue Comique", jossa hän ja useat taiteilijat vastustivat Pariisin kommuunia kuvitusten avulla. Taiteilijoiden joukossa oli hänen velipuolensa Adrien alias Nadar jeune, joka oli aiemmin ollut Nadarin yhteyksien kautta maalari Picot'n oppipoika.
Hän meni 34-vuotiaana naimisiin 16 vuotta nuoremman Ernestinen kanssa. Samana vuonna hän omistautui valokuvaukselle. Hänen huomionsa kiinnittyi malliensa psykologiseen vangitsemiseen. "Jotta saataisiin aikaan intiimi muotokuva eikä vain banaali muotokuva, joka on pelkän sattuman tulos, on asetuttava mallin asemaan, vangittava hänen ajatuksensa ja jopa hänen luonteensa", Nadar kuvailee työtapaansa. Tätä varten Nadar puhui joskus tuntikausia, kunnes malli omaksui rennomman asenteen. Tuolloin tämä ei ollut erityisen helppoa, sillä mallin oli pysyttävä linssin edessä useita sekunteja. Hän käytti muun muassa lisävarusteita, jotka auttoivat mallia lepäämään, mutta olivat kuvassa näkymättömiä. Hänen asiakaskuntansa koostui erityisesti nimekkäistä kirjailijoista, joista osa oli hänen ystäviään.
Solferinon taistelussa Nadar otti ensimmäiset ilmakuvat. Tätä tarkoitusta varten hän rakensi ruuvilentolaivan, joka innoitti Jules Vernen kirjoittamaan romaanin "Viisi viikkoa ilmapallossa". Neljä vuotta myöhemmin Nadar ja hänen vaimonsa matkustivat ilmalaivalla Pariisista Hannoveriin, mutta se syöksyi maahan, jolloin sekä Nadar että hänen vaimonsa joutuivat sairaalaan vakavien vammojen vuoksi. Hän kuitenkin rakasti ilmailua niin paljon, että hänestä tuli samana vuonna juuri perustetun "Société d'encouragement de la navigation aérienne au moyen du plus lourd que l'air" -järjestön puheenjohtaja, joka edisti lentokoneiden rakentamista. Hän saavutti lopulta mainetta pitkistä valotuksistaan Pariisin katakombeissa.
Hänen ainoa poikansa Paul seurasi isänsä jalanjälkiä ja otti studion haltuunsa tämän kuoleman jälkeen.
Sivu 1 / 5