Valokuvaus: 1800- ja 1900-luvun muisti

Dagerrotypia oli peilinkiiltävä uniikkikappale hopeoidulla kuparilevyllä. Märkälevymenetelmä ja noin vuodesta 1880 kätevämmät kuivalevyt tekivät kamerasta liikkuvan, ja vuoden 1888 rullafilmikamera toi valokuvaamisen lopulta harrastajien käsiin. Tuskin mikään muu kuvamedia on muuttunut yhtä nopeasti ja vallannut yhtä vauhdikkaasti tieteen, reportaasin ja arjen.

Varhaiset mestarit tekivät tästä mitä erilaisimpia johtopäätöksiä. Eadweard Muybridge hajotti 1878 Kaliforniassa hevosen laukan sarjakuviksi. Ensimmäistä kertaa oli todistettu, että kaikki neljä kaviota ovat hetkittäin ilmassa. Lewis Hine valokuvasi vuodesta 1908 lapsia amerikkalaisissa tehtaissa ja kaivoksissa. Hänen kuvansa antoivat perusteita lapsityövoiman lakisääteiselle rajoittamiselle. Herbert Ponting seurasi 1910-1912 kameroineen Scottin Etelämantereen-retkikuntaa.

Varhain väline kehitti myös oman taiteellisen kunnianhimonsa. Karl Blossfeldt kuvasi kasvinosia ankarina suurennoksina. Hänen teoksensa Urformen der Kunst vuodelta 1928 nousi 1920-luvun asiallisen ankaran valokuvauksen avainteokseksi. Tina Modotti yhdisti 1920-luvun Meksikossa muodollisen selkeyden poliittiseen sitoutumiseen. Näiden rinnalla on lukemattomia nimettömiksi jääneitä studioita ja matkakuvaajia, joiden otokset muodostavat nykyään aikansa visuaalisen muistin.