Peter Henry Emerson

Peter Henry Emerson oli itse asiassa lääkäri ja tiedemies. Hän osti ensimmäisen kameransa vuonna 1882, ja siitä lähtien se oli hänelle uskollinen kumppani. Yhdessä ystävänsä, ornitologi A.T. Evansin kanssa hän teki retkiä, joilla otettiin ensimmäiset valokuvat. Samalla vakavuudella, jolla hän opiskeli fysiikkaa, kemiaa ja lääketiedettä, Emerson paneutui valokuvauksen opiskeluun Cambridgen yliopistossa. Itä-Englannissa kalastajien ja talonpoikien keskuudessa tehdyn antropologisen tutkimuksen aikana otetut teokset osoittivat, miten Emerson ymmärsi valokuvauksen: sen tulisi jäljentää sitä, mitä ihmissilmä näkee luonnossa. Yksi terävä pääkohde, loput ovat sumeat.

Hänen valokuvaustyyppinsä herätti kiinnostusta, mutta myös torjuntaa. Viktoriaanisella aikakaudella 1800-luvun puolivälissä korostettiin tunteisiin vetoavaa, romanttista lavastusta. Kohteina olivat taidokkaat puvut, maskeeratut mallit ja ylenpalttiset kulissit. Niin kovin erilainen kuin Emersonin työ. Hän suhtautui tällaiseen valokuvaukseen tietyllä halveksunnalla. Luonto oli hänen valokuviensa ydin. Vilpitöntä, aitoa, suoraa, ilman mitään paatosta. Tapa, jolla ihminen näki ympäristönsä. Hän oli tietoinen siitä, että hän polarisoi. Mutta luennoilla, kirjoissa ja artikkeleissa hän puolusti kiivaasti mielipidettään. Hänellä oli siihen varaa. Emerson syntyi varakkaaseen perheeseen Kuubassa. Hänen isänsä oli amerikkalainen ja omisti saarella sokeri- ja kahviviljelmiä. Hänen äitinsä Jane Harris Biling oli englantilainen. Isänsä kuoleman jälkeen Emerson muutti Englantiin ja sai etuoikeutetun koulutuksen yksityisessä poikakoulussa Cranleigh'ssa. Hän suoritti lääketieteen opinnot kiitettävästi vuonna 1880.

Emersonista kehittyi klassinen viktoriaaninen herrasmies. Hän pelasi biljardia, perusti soutukerhon ja oli Royal Meteorological Societyn aktiivinen jäsen. Hän kirjoitti ensimmäisen kirjansa vuonna 1881 ja avioitui samana vuonna englantilaisen Edith Amy Ainsworthin kanssa. Hän oli kirurgin tytär. Hänen kanssaan hänellä oli viisi lasta. Ensimmäistä kirjaa seurasi yli kolmetoista muuta kirjaa ja lukemattomia artikkeleita. Emerson oli myös yksi Lontoon kamerakerhon perustajista, jossa harrastajavalokuvaajien ryhmä kokoontui vuodesta 1886 alkaen. Luennossaan "Photography: A Pictorial Art" hän esitteli tieteellisesti perustuvan teoriansa taiteesta. Valokuvaus oli hänelle synonyymi taiteelle. Emerson asetti sen samalle tasolle maalauksen kanssa. Vain yhdellä erolla: kamera ei tuntenut värejä. Emerson osoitti, kuinka oikeassa hän oli taideteoriansa kanssa samana vuonna, kun hän julkaisi teoksensa "Kokoontuvat vesililjat". Ne olivat ensimmäiset negatiivista otetut luontokuvat. Valokuvataiteen käänteentekevä luku. Kirjasta oli vain kaksi rajoitettua painosta syväpainoksina, jotka myytiin heti loppuun. Tämä oli Emersonin läpimurto. Tieteeseen perustuva taideteoria sai ensimmäisen visuaalisen toteutuksensa. Hänen valokuvauksestaan tuli vastakohta viktoriaanisen ajan tyypilliselle, mauttomalle valokuvaukselle.