William Davis Hassler

Vuonna 1910 maailma näytti erilaiselta. William Davis Hassler tuli New Yorkiin Pennsylvanian pikkukaupungista vaimonsa ja poikansa kanssa vuonna 1905 ja työskenteli siellä ammattivalokuvaajana vuodesta 1909. Maanvälittäjä Joseph P. Day, joka oli jo myynyt suuria osia Brooklynistä ja Queensista, näki Bronxin tulevaisuuden. "Mies, joka myi Bronxin" antoi Hasslerille tehtäväksi kuvata Bronxia, rakentamattomia tontteja, mutta myös jo rakennettua Bronxia. Hassler kuvasi New Yorkin sähköyhtiöille sähköasennuksia, lähikuvia sähköisistä osista, kuten lampun pistorasiasta, ja kuvia sähköstä, esimerkiksi ihmeellisesti (sähköllä) valaistuja katuja ja näyteikkunoita. Eräässä upeassa kuvassa Manhattanin silta näkyy Brooklyn Towerista kuvattuna ylhäältä päin, ja taustalla näkyvät East Riverin vanhat laiturit.

Monissa New York Historical Societyn yli 5 000 valokuvassa Hasslerin perhe ja Inwoodin asuinalue ovat kuitenkin pääosassa. Inwood on Manhattanin pohjoisin kaupunginosa, jota rajaavat Hudson-joki lännessä ja Harlem-joki pohjoisessa ja idässä. Tuolloin Inwood oli vielä lähes maaseutumainen, provinssihenkinen. Hassler kuvasi puistoja, koululuokkia, paloautoja, vanhanaikaisia höyryäviä ja edelleen hevosten vetämiä, naapuruston jotenkin "pohjimmiltaan amerikkalaista" poliisipariskuntaa, talorivistöjä, katuja, myös monia hiekkateitä, tehtaita, venevajoja Harlem-joen varrella, retkiveneet, yhteisön festivaaleja. Monissa valokuvissa näkyy hänen asuntonsa, arki sisällä ja ulkona, perhejuhlat, perhe puutarhalla, retket ja hyvin monissa kuvissa hänen poikansa, kissansa Reddy ja Peach: Peach korissa maissipötköjen ja tomaattien keskellä; William Gray, noin kahdeksanvuotias, nukkuu sylissään nalle; William Gray ja kissa Reddy aamiaisella pienten lasten pöydässä. Kohtaukset näyttävät tilannekuvilta - mutta jokainen kuva on huolellisesti lavastettu. Lasten kissa-aamiaisella kynttilä palaa koristeellisesti "Quakers Puffed Rice Cereal" -paketin, tyypillisen amerikkalaisen aamupuuropaketin, vieressä - kuva on luultavasti tilattu mainoskuva. Hasslerin suurta valokuvataidetta on vangita hätääntynyt ja hämmästynyt ilme pojan kasvoilla, kun kissa nousee nuolemaan maitoa pöydältä.

Koska: Spontaani valokuvien ottaminen matkapuhelimella? Sitä ei ollut olemassa vuonna 1915. William Davis Hassler käytti ammattilaisille tarkoitettua Kodak No. 8 Cirkut -varustetta, jolla pystyi jalustan kanssa kuvaamaan panoraamakuvia jopa 180 asteen kulmassa. Koko kameralaitteisto painoi kuitenkin noin 20 kiloa. Ja analogisessa valokuvauksessa oli negatiivit, jotka piti ensin kehittää. Hassler käytti lasilevyjä, jotka olivat yleisin valokuvausväline ennen kuin kelattavasta selluloidista tehdyillä filmeillä saatiin aikaan hyvä kuvanlaatu. Lasilevyt päällystettiin valoherkällä emulsiolla - mustavalkoisella gelatiinikalvolla - ja ne kehitettiin negatiiviksi kuvan ottamisen jälkeen. Valotusaika ja siten myös puhdas tallennus olivat huomattavasti pidempiä kuin nykyään, minkä vuoksi myös jalustaa tarvittiin. Toisaalta lasilevyprosessi tuottaa mustavalkoisia valokuvia, joissa on kauniita harmaasävyjä ja epätarkkoja alueita, mutta joissa yksityiskohdat säilyvät hyvin yksityiskohtaisina.

Miksi Hasslerin valokuvat koskettavat meitä? Onko se katsaus menneisyyteen, New Yorkin kauan sitten menneeseen maailmaan?