Oswald Achenbach, joka vangitsi luonnon värit kuin kukaan muu, teki historiaa Düsseldorfin maalaustaiteen koulukunnan merkittävänä maisemamaalarina 1800-luvulla. Hän ei ollut vain taiteilija vaan myös mentori ja opettaja, joka johti mestarikurssia Düsseldorfin taideakatemiassa vuosina 1866/1867. Hänen alaisuudessaan kukoistivat sellaiset maalarit kuin TAITEILIJAPAIKKA0, TAITEILIJAPAIKKA1 ja TAITEILIJAPAIKKA2. Achenbachin taiteilijaura itsessään alkoi varhain: hänet otettiin akatemian alkeisluokkaan 8-vuotiaana. Varhaisvuosinaan hän työskenteli isoveljensä Andreas Achenbach:n varjossa, mutta kehittyi kuitenkin kansainvälisesti kysytyksi taiteilijaksi.
Achenbach tunnettiin epäsovinnaisuudestaan ja kokeilunhalustaan. Tavanomaisen siveltimen sijaan hän käytti mielellään palettia tai jopa sormeaan paksujen maalikerrosten levittämiseen. Jos hän oli tyytymätön johonkin maalaukseen, hän yksinkertaisesti maalasi sen päälle uuden motiivin. Achenbachin väsymätön vaelluksenhalu vei hänet syrjäisimpiinkin kolkkiin, joista hän toi muistoksi öljyväriluonnoksia ja muistiinpanoja. Hän oli erityisen ihastunut Italian viehättäviin maisemiin. Tunnollisena tarkkailijana hän omistautui valon, varjon ja värien leikittelylle ja loi näin noin 2000 mestariteosta, joita nyt tarjoamme taidegrafiikoina.
Luovuttuaan professuuristaan vuonna 1872 hän omistautui kokonaan maalaustaiteelle. Achenbachin matkat veivät hänet yhä uudelleen Italiaan, josta hän löysi suosikkimotiivinsa. Paksu maalin levitys, jota hän tässä vaiheessa edelleen hiosti, antoi hänen teoksilleen lähes reliefimäisiä piirteitä. Hän antoi kankaan näkyä osittain läpi ottaakseen taustan mukaan, ja sattui, että useat värikerrokset menivät päällekkäin. Achenbach kiinnitti suurta huomiota maalaustensa kokonaisvaikutelmaan ja leikitteli kontrastisilla korostuksilla. Hän siirtyi yhä enemmän pastellisävyihin jättäen taakseen alkuvaiheen töidensä ruskehtavat sävyt. Katsottuaan viimeisen kerran omaa suosikkimaalaustaan "Pio Norno" hän poistui tästä elämästä. Nykyään hänen taiteellinen perintönsä elää hänen teostensa korkealaatuisissa taidegrafiikoissa, jotka me jäljennämme suurinta huolellisuutta ja yksityiskohtiin kiinnitettyä huomiota.
Oswald Achenbach, joka vangitsi luonnon värit kuin kukaan muu, teki historiaa Düsseldorfin maalaustaiteen koulukunnan merkittävänä maisemamaalarina 1800-luvulla. Hän ei ollut vain taiteilija vaan myös mentori ja opettaja, joka johti mestarikurssia Düsseldorfin taideakatemiassa vuosina 1866/1867. Hänen alaisuudessaan kukoistivat sellaiset maalarit kuin TAITEILIJAPAIKKA0, TAITEILIJAPAIKKA1 ja TAITEILIJAPAIKKA2. Achenbachin taiteilijaura itsessään alkoi varhain: hänet otettiin akatemian alkeisluokkaan 8-vuotiaana. Varhaisvuosinaan hän työskenteli isoveljensä Andreas Achenbach:n varjossa, mutta kehittyi kuitenkin kansainvälisesti kysytyksi taiteilijaksi.
Achenbach tunnettiin epäsovinnaisuudestaan ja kokeilunhalustaan. Tavanomaisen siveltimen sijaan hän käytti mielellään palettia tai jopa sormeaan paksujen maalikerrosten levittämiseen. Jos hän oli tyytymätön johonkin maalaukseen, hän yksinkertaisesti maalasi sen päälle uuden motiivin. Achenbachin väsymätön vaelluksenhalu vei hänet syrjäisimpiinkin kolkkiin, joista hän toi muistoksi öljyväriluonnoksia ja muistiinpanoja. Hän oli erityisen ihastunut Italian viehättäviin maisemiin. Tunnollisena tarkkailijana hän omistautui valon, varjon ja värien leikittelylle ja loi näin noin 2000 mestariteosta, joita nyt tarjoamme taidegrafiikoina.
Luovuttuaan professuuristaan vuonna 1872 hän omistautui kokonaan maalaustaiteelle. Achenbachin matkat veivät hänet yhä uudelleen Italiaan, josta hän löysi suosikkimotiivinsa. Paksu maalin levitys, jota hän tässä vaiheessa edelleen hiosti, antoi hänen teoksilleen lähes reliefimäisiä piirteitä. Hän antoi kankaan näkyä osittain läpi ottaakseen taustan mukaan, ja sattui, että useat värikerrokset menivät päällekkäin. Achenbach kiinnitti suurta huomiota maalaustensa kokonaisvaikutelmaan ja leikitteli kontrastisilla korostuksilla. Hän siirtyi yhä enemmän pastellisävyihin jättäen taakseen alkuvaiheen töidensä ruskehtavat sävyt. Katsottuaan viimeisen kerran omaa suosikkimaalaustaan "Pio Norno" hän poistui tästä elämästä. Nykyään hänen taiteellinen perintönsä elää hänen teostensa korkealaatuisissa taidegrafiikoissa, jotka me jäljennämme suurinta huolellisuutta ja yksityiskohtiin kiinnitettyä huomiota.
Sivu 1 / 1