Pieter Claeszia ei syyttä pidetä yhtenä Haarlemin barokin tunnetuimmista asetelmamaalareista: hänen teoksilleen on ominaista intensiivisyys, joka syntyy ennen kaikkea yksityiskohtien rikkaudesta ja kuvien hillitystä värityksestä. Taidemaalari syntyi vuonna 1596/1597 Berchemissä Antwerpenin lähellä Espanjan Alankomaissa. Hän kuoli Haarlemissa vuonna 1661. Hänen ensimmäisestä avioliitostaan syntyneestä pojasta Nicolaes Pietersz Berchem tuli myös taidemaalari, joka isästään poiketen suuntautui italialaiseen maisemamaalaukseen. Claeszin oppivuosista tiedetään vain vähän; hän vietti ne todennäköisesti Antwerpenissä.
Hänen tiedetään kuitenkin muuttaneen Haarlemiin vuonna 1621. Täällä vallitsi vahva keskiluokka, joka keräsi suuria taidekokoelmia. Hänen asetelmissaan keskitytään usein katettuihin pöytiin, niin sanottuihin banketjes-pöytiin. Nämä kuviot olivat erittäin suosittuja Alankomaiden ylemmän keskiluokan keskuudessa, ja ne koristivat kaupungin rikkaita aristokraattisia ja keskiluokkaisia taloja. Maalarin elinaikana syntyi yli 250 tämän tyylistä maalausta. Hänen varhaisissa teoksissaan on vaikutteita Clara Peeters:ltä ja Osias Beertiltä, mutta hänen myöhemmissä maalauksissaan on tyylillisiä yhtäläisyyksiä Haarlemin asetelmamaalareihin, kuten Nicolaes Gillisiin ja Floris van Dyckiin. Claesz menestyi hyvin ja hänet otettiin Haarlemin Pyhän Luukkaan killan jäseneksi vuonna 1634. Hänen teoksiaan pidetään uudenlaisina erityisesti sävellyksen osalta. Claeszin teokset vaikuttivat myös värimaailmaan. Yhä useammat maalarit vaalensivat asetelmiensa usein mustaa taustaa niin, että sommitelmat näyttivät lähes yksivärisiltä. Mustan, valkoisen ja harmaan lisäksi ruskean ja okran sävyt olivat erittäin suosittuja pöytäkohtausten kuvaamisessa. Vuonna 1628 hänelle kilpaili vakavasti hänen aikalaisensa Willem Claesz Heda , joka oli saanut vahvaa vaikutteita Claeszilta.
Vuodesta 1640 lähtien taidemaalari alkoi sisällyttää maalauksiinsa barokkielementtejä. Hän järjesti motiivit teatterimaisemmin ja käytti tehokkaita valaistustehosteita ja värejä tuodakseen maalauksiin lisää eloa. Vanitas-elementit ovat myös tärkeässä asemassa hänen maalauksissaan, eikä niitä voi jättää huomiotta hänen kokonaistuotannossaan. Haarlemin taloudellisen taantuman myötä vuoden 1640 tienoilla myös Claeszin tuottavuus väheni, sillä asiakkaita taidokkaille pöytämaalauksille ei enää juurikaan löytynyt.
Pieter Claeszia ei syyttä pidetä yhtenä Haarlemin barokin tunnetuimmista asetelmamaalareista: hänen teoksilleen on ominaista intensiivisyys, joka syntyy ennen kaikkea yksityiskohtien rikkaudesta ja kuvien hillitystä värityksestä. Taidemaalari syntyi vuonna 1596/1597 Berchemissä Antwerpenin lähellä Espanjan Alankomaissa. Hän kuoli Haarlemissa vuonna 1661. Hänen ensimmäisestä avioliitostaan syntyneestä pojasta Nicolaes Pietersz Berchem tuli myös taidemaalari, joka isästään poiketen suuntautui italialaiseen maisemamaalaukseen. Claeszin oppivuosista tiedetään vain vähän; hän vietti ne todennäköisesti Antwerpenissä.
Hänen tiedetään kuitenkin muuttaneen Haarlemiin vuonna 1621. Täällä vallitsi vahva keskiluokka, joka keräsi suuria taidekokoelmia. Hänen asetelmissaan keskitytään usein katettuihin pöytiin, niin sanottuihin banketjes-pöytiin. Nämä kuviot olivat erittäin suosittuja Alankomaiden ylemmän keskiluokan keskuudessa, ja ne koristivat kaupungin rikkaita aristokraattisia ja keskiluokkaisia taloja. Maalarin elinaikana syntyi yli 250 tämän tyylistä maalausta. Hänen varhaisissa teoksissaan on vaikutteita Clara Peeters:ltä ja Osias Beertiltä, mutta hänen myöhemmissä maalauksissaan on tyylillisiä yhtäläisyyksiä Haarlemin asetelmamaalareihin, kuten Nicolaes Gillisiin ja Floris van Dyckiin. Claesz menestyi hyvin ja hänet otettiin Haarlemin Pyhän Luukkaan killan jäseneksi vuonna 1634. Hänen teoksiaan pidetään uudenlaisina erityisesti sävellyksen osalta. Claeszin teokset vaikuttivat myös värimaailmaan. Yhä useammat maalarit vaalensivat asetelmiensa usein mustaa taustaa niin, että sommitelmat näyttivät lähes yksivärisiltä. Mustan, valkoisen ja harmaan lisäksi ruskean ja okran sävyt olivat erittäin suosittuja pöytäkohtausten kuvaamisessa. Vuonna 1628 hänelle kilpaili vakavasti hänen aikalaisensa Willem Claesz Heda , joka oli saanut vahvaa vaikutteita Claeszilta.
Vuodesta 1640 lähtien taidemaalari alkoi sisällyttää maalauksiinsa barokkielementtejä. Hän järjesti motiivit teatterimaisemmin ja käytti tehokkaita valaistustehosteita ja värejä tuodakseen maalauksiin lisää eloa. Vanitas-elementit ovat myös tärkeässä asemassa hänen maalauksissaan, eikä niitä voi jättää huomiotta hänen kokonaistuotannossaan. Haarlemin taloudellisen taantuman myötä vuoden 1640 tienoilla myös Claeszin tuottavuus väheni, sillä asiakkaita taidokkaille pöytämaalauksille ei enää juurikaan löytynyt.
Sivu 1 / 1