Englantilaisen taidemaalarin Walter Richard Sickertsin taiteellinen lahjakkuus tunnustettiin jo hänen elinaikanaan. Kuolemansa jälkeen hänen maineensa yhtenä 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista englantilaisista taiteilijoista kasvoi entisestään. Maailmanlaajuisesti häntä pidetään häikäisevänä ja kiehtovana persoonana. Hän oli riippumaton valtavirran suuntauksista ja omistautui modernismille ja edistykselle.
Lahjakas tarinankertoja, hän oli hyvin pidetty kulttuuri- ja seurapiireissä, ja hänellä oli yhteyksiä lukuisiin aikansa tunnetuimpiin henkilöihin. Maineensa kasvaessa hän omaksui yhä eksentrisemmän tyylin ulkonäössään ja käytöksessään ja sai huomiota niin yhteiskunnassa kuin monipuolisilla teoksillaan. Kuuden lapsen vanhimpana hän asui Münchenissä, kunnes perhe muutti Englantiin vuonna 1868. Joidenkin teatteriroolien jälkeen hän kääntyi lopulta intohimonsa, maalauksen, puoleen. Hän suoritti kursseja Slade School of Fine Artissa, kunnes hän siirtyi amerikkalaisen taiteilijan James Abbott McNeill Whistler:n studioassistentiksi. Myöhemmin hän tapasi ARTISTREPLEPLACE1:n. Molemmilla oli pysyvä vaikutus hänen maalaustyyliinsä. Maailmankansalaisena hän matkusti paljon ja vaihtoi kokemuksia muiden taidemaalareiden kanssa.
Vaikka hän omistautui maisemamaalaukselle taiteilijan alkuvuosinaan, hänen myöhemmät teoksensa kuvastavat Lontoon musiikkisalien värikästä hälinää ja vilskettä. Hän korosti teoksissaan myös muotokuvia ja arkielämän kotikohtauksia. Matkan varrella hän opetti itse nuoria taiteilijoita. Sickert käytti iäkkäänä usein valokuvia teostensa pohjana, kuten Degas oli neuvonut häntä tekemään. Vuonna 1941, vuotta ennen kuolemaansa, hän sai kunnian yksityisnäyttelystä National Galleryssa.
Englantilaisen taidemaalarin Walter Richard Sickertsin taiteellinen lahjakkuus tunnustettiin jo hänen elinaikanaan. Kuolemansa jälkeen hänen maineensa yhtenä 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista englantilaisista taiteilijoista kasvoi entisestään. Maailmanlaajuisesti häntä pidetään häikäisevänä ja kiehtovana persoonana. Hän oli riippumaton valtavirran suuntauksista ja omistautui modernismille ja edistykselle.
Lahjakas tarinankertoja, hän oli hyvin pidetty kulttuuri- ja seurapiireissä, ja hänellä oli yhteyksiä lukuisiin aikansa tunnetuimpiin henkilöihin. Maineensa kasvaessa hän omaksui yhä eksentrisemmän tyylin ulkonäössään ja käytöksessään ja sai huomiota niin yhteiskunnassa kuin monipuolisilla teoksillaan. Kuuden lapsen vanhimpana hän asui Münchenissä, kunnes perhe muutti Englantiin vuonna 1868. Joidenkin teatteriroolien jälkeen hän kääntyi lopulta intohimonsa, maalauksen, puoleen. Hän suoritti kursseja Slade School of Fine Artissa, kunnes hän siirtyi amerikkalaisen taiteilijan James Abbott McNeill Whistler:n studioassistentiksi. Myöhemmin hän tapasi ARTISTREPLEPLACE1:n. Molemmilla oli pysyvä vaikutus hänen maalaustyyliinsä. Maailmankansalaisena hän matkusti paljon ja vaihtoi kokemuksia muiden taidemaalareiden kanssa.
Vaikka hän omistautui maisemamaalaukselle taiteilijan alkuvuosinaan, hänen myöhemmät teoksensa kuvastavat Lontoon musiikkisalien värikästä hälinää ja vilskettä. Hän korosti teoksissaan myös muotokuvia ja arkielämän kotikohtauksia. Matkan varrella hän opetti itse nuoria taiteilijoita. Sickert käytti iäkkäänä usein valokuvia teostensa pohjana, kuten Degas oli neuvonut häntä tekemään. Vuonna 1941, vuotta ennen kuolemaansa, hän sai kunnian yksityisnäyttelystä National Galleryssa.
Sivu 1 / 4