Perhosmetsästäjä

Vuonna 1840 Carl Spitzweg loi teoksen "Perhosenmetsästäjä". Etualalla näemme kaksi komeaa perhosta, jotka ovat ilmeisesti hyvin harvinaisia yksilöitä, ja muutaman metrin päässä tunnistamme perhoskeräilijän retkellä. Yllättyneenä hän katselee perhosten kauneutta. Perhosten keräilijä on valmistautunut retkelleen huolellisesti, hänellä on mukanaan kaikki tarvitsemansa ja verkko kädessään, jotta hän olisi valmiina milloin tahansa. Mutta ratkaisevalla hetkellä hän jähmettyy. Hän vain seisoo siinä jäykkänä ja katsoo perhosten lepatusta suu auki. Järjestämme myös kaiken niin, että onnellisuus, kun se tulee, pysyy. Mutta kun se on yhtäkkiä siellä, vain muutaman metrin päässä, iso ja kaunis ja kirkkaan sininen, silloin päättäväisyys puuttuu. Vaikka olisimme olleet päättäväisiä vain hetki sitten, puhtaan onnen hetkellä unohdat kaiken ympärilläsi, jopa sen vangitsemiseksi. Mutta luultavasti onnea ei voi ottaa kiinni lainkaan, perhosen siepparikin olisi vain tuhonnut sen. Onnellisuus asettuu luoksemme kerran, mutta seuraavassa hetkessä se lepattaa taas pois, ehkä ikuisesti. Mutta hetken se oli siellä.