Hiljainen yö

Viggo Johansen, tanskalainen taidemaalari, loi vuonna 1891 maalauksen "Hiljainen yö", joka tarkoittaa suomeksi "hiljainen yö" tai "jouluaatto". Realismiin liitetty jouluaaton perheperinne muodostaa tämän tarinan ytimen ja säilyttää siten sellaisen kohtauksen vaikutelman, jonka katsoja voi uskoa olevan totta. Kyseessä voi kuitenkin olla myös fantasia tai muisto, jonka vaikutus käytettyjen hahmojen luonnollisuuden kautta ilmaisee halun kohdetta kohtaan. Maalarina Viggo Johansen käyttää erilaisia tyylejä, jotka voidaan ymmärtää viittauksina vanhaan hollantilaiseen maalaustaiteeseen sekä romantiikkaan ja jopa klassismiin. Maalarin käyttämä tekniikka on uusimpressionistinen sekä salaperäinen ja romanttinen. Joten mitä voidaan nähdä maalauksessa.

Hyvin toimeentuleva perhe tai seurue seisoo pimeässä huoneessa jouluaattona ja ympäröi osittain hämmästyneenä kirkkaasti valaistua joulukuusta. Huone, jossa kohtaus tapahtuu, on sisustettu hyvällä keskiluokkaisella tavalla olohuoneeksi tai ruokasaliksi. Huoneen vasemmalla puolella on seinäkaappi, jonka musta pinta uhkaa hämärtyä yön luomien varjojen kanssa. Tämä pimeys ei kuitenkaan ole missään nimessä vastenmielistä tai pelottavaa, vaan se voidaan nähdä positiivisena ja kauniina mustan romantiikan käsitteen alla. Tämä seinäyksikkö sisältää upeiden maljakoiden muodossa olevia asetelmia, jotka kuitenkin pysyvät hienovaraisesti taustalla ja ilmestyvät hetkeksi pimeydestä vain läheisten tuikkivien joulukynttilöiden valon hienovaraisten heijastusten ansiosta. Osa maljakoista on koristeltu kukilla, kun taas toiset loistavat pelkällä muodollaan. Yhdessä näistä etualalla olevista asetelmista on pallomaisena yläosana joko maapallo, mutta paljon todennäköisemmin lumipallo, ja siinä on aavistus todellisesta fantasiamaailmasta, vain pienoiskoossa. Lisäksi vaaleammassa nurkassa oikealla takana on roomalaisittain muistuttava rintakuva, joka voidaan lukea klassismiin. Huoneen takaseinä sekä oikea seinä ja katto nojaavat veistoksen väriseen harmaanbeigeen stukkotyöhön, ja siirtymät on suunniteltu sujuviksi. Sama pätee lankkulattiaan, joka sulautuu vaatehuoneen seinän tummaan puuhun edetessään. Kun taustalla on joitakin maalauksia, huoneen suunnittelu on valmis, ja katsoja voisi siirtyä ihmisten pariin, ellei taustalla olisi tätä kasvia, jonka oksat haarautuvat maljakosta kattoon.

Epäilemättä taidemaalarin hahmosuunnittelu ei ole missään nimessä mysteeri, ja se inspiroi sekä rauhallisella tunnelmallaan, joka on täynnä rakkautta, että maalauksellisuudellaan pienimpiä yksityiskohtia myöten. Nainen, ehkä äiti, seisoo pitkään yksiosaiseen hameeseen käärittynä selkä katsojaan päin. Hän pitää vasemmalla kädellään pienen tytön kättä, joka puolestaan pitää kädestä tuskin vanhempaa tyttöä. Poika seuraa sekä toinen lapsi ja vanhempi poika. Se, onko joulukuusen takana toinen henkilö, jää katsojalta piiloon. Näkökentässä on jälleen kaksi muuta tyttöä, vanhin lapsista sekä toiseksi vanhin tyttö, joka ojentaa kätensä etualalla olevalle naiselle ja täydentää näin ympyrän. Lasten katseet kohdistuvat kaikki joulukuuseen, ja niistä huokuu toisaalta ihmetystä ja iloa, mutta toisaalta myös syvää kiintymystä ja nöyryyttä. Osa lapsista katsoo suoraan eteenpäin, vaikka ei ole mahdollista sanoa, katsovatko he innokkaasti puun hahmoa vai kynttilänvaloa. Etualan pienin tyttö ja poika sen sijaan suuntaavat katseensa ylöspäin, jolloin tytön suuntautuminen näyttää olevan kehoon liittyvä. Tämän vuoksi useimpien lasten kasvojen ilme näyttää unenomaiselta. Ainoastaan ensimmäinen poika vasemmalla käyttäytyy ristiriitaisesti ja katsoo uteliaana joulukuusen alle. Kääntäen kasvonsa jälleen pienimpään tyttöön, rengastukkainen nainen katsoo lasta alaspäin. Vasemmalla taustalla kaapin seinän vieressä seisoo vanhempi nainen, joka iloitsee lasten puolesta. Jos lasten vaatteet näyttävät leikkisiltä eivätkä ole pröystäileviä eivätkä köyhiä, naisten vaatteita voidaan pitää perinteisen hurskaina. Yllättävää kyllä, yhden lapsen sukupuolta ei ole tarkkaan määritelty, sillä hän vaikuttaa kasvoiltaan pojalta, mutta on pukeutunut kirkkaaseen mekkoon.

Yhtäältä romanttinen ja kaunis sekä kristillisen uskon mukainen, mutta kun kuvaa on katsonut useita kertoja, jokin häiritsee. Jos lähes kaikki lapset nauttivat joulukuusen kauneudesta, yksi lapsi katsoo uteliaana kuusen alle. Kuusen alla on lahja, joka tilanteen huomioon ottaen näyttää olevan tarkoitettu kaikille lapsille. Tässä korostetaan toisinaan symbolisesti kristillistä jakamisen ja hyväntekeväisyyden perinnettä, mutta kuitenkaan menettämättä tunnetta siitä, että kyseessä ei ole perhe. Mieshenkilön puuttuminen viittaa siihen, että kyseessä on joko orpokoti tai etualalla on leskeksi jäänyt nainen lapsineen. Kuvan mysteeri jää avoimeksi ja elää unen tai todellisuuden mustan romanttisessa tunnelmassa.