Fauvismi: Värin vapautuminen vuoden 1905 tienoilla

Tämä maalaustaide ei kysy, miltä jokin näyttää, vaan mitä väri voi siitä tehdä: punaisia puunrunkoja, vihreä varjojuova keskellä kasvoja, satama puhtaassa sinooperissa. Kesällä 1905 Henri Matisse ja Andre Derain työskentelivät rinta rinnan eteläranskalaisessa kalastajakylässä Colliouressa ja kiihdyttivät siellä valon väriksi, jonka voimaa ei ollut laimennettu.

Nimen heille antoi iva. Kun kuvat riippuivat syksyllä Pariisissa, keskellä salia siivo veistos, kriitikko Louis Vauxcelles pilkkasi, että tässä seisoo Donatello villipetojen, les fauves, keskellä. Nimilappu jäi kiinni piiriin, jolla ei koskaan ollut ohjelmaa. Albert Marquet maalasi satamia ja rantakatuja rauhallisemmin sävyin, Henri Manguin ja Othon Friesz maalasivat samoilla rannikoilla. Raoul Dufy tunnusti myöhemmin, että yksi ainoa Matissen taulu käännytti hänet puhtaan värin uskoon.

Liikkeenä fauvismi kesti tuskin kolmea vuotta, kouluna se vaikutti pidempään. Académie Matissessa, jonka Matisse avasi 1908 Pariisissa, opiskeli muiden muassa saksalainen Oskar Moll, ja Moskovassa Ilja Maškov kantoi vapautetun värin venäläiseen avantgardeen. Mikä 1905 oli skandaali, oli sukupolvea myöhemmin modernin maalaustaiteen perusvarustusta.