| Syntynyt | 1722 (Venedig) |
| Kuollut | 17. marraskuuta 1780 (Warschau) |
| Kansalaisuus | Saksa |
| Aikakaudet | Rokokoo |
| Laji | kaupunkikuva, maisema |
| Ammatti | taidemaalari, piirtäjä, taidegraafikko, hovimaalari, kaivertaja, taidekeräilijä |
| Perhe | Lapsi: Lorenzo Bellotto Sisarus: Pietro Bellotti |
| Opetti | Giovanni Antonio Canal |
| Tunnetut teokset | Dresden vom rechten Elbufer unterhalb der Augustusbrücke (1748), Venedig:Canal Grande vor Santa Croce (1738), Blick auf Gazzada bei Varese (1744), Capriccio mit Kapitol (1742), Wahl von Stanislas Augustus (1778) |
| Museot | Metropolitan Museum of Art, Muzeum Narodowe w Warszawie, National Gallery of Art, Art Institute of Chicago, ETH Graphische Sammlung |
Elokuussa 1944 toinen maailmansota riehui. Liittoutuneiden ilmahyökkäykset olivat tuhonneet Dresdenin kaupungin lähes täysin. Se, että nykyinen Saksin pääkaupunki voitiin rakentaa uudelleen, on muun muassa yhden miehen ansiota: Bernardo Bellotton.
Venetsiassa 1720-luvun alussa syntynyt mies, joka tunnettiin myös nimellä Canaletto, kiinnostui pian laajemmasta maailmasta. Maalaus oli hänelle käytännössä jo kehdossa. Hänen setänsä Giovanni Canal oli myös taiteilija. Canaletto tunnetaan erityisesti lukuisista veduteistaan. Hän maalasi lukuisia realistisia kaupunkinäkymiä. Wienin lisäksi Bernardo Bellotto työskenteli pääasiassa Dresdenissä. 1740-luvun lopulla hänestä tuli Saksien valitsijamiehen ja Puolan kuninkaan Friedrich August II:n hovimaalari. Tuolloin hän loi 14 veduutista koostuvan Dresdenin syklin. Esimerkiksi Bellotto maalasi Dresdenin näkymän Elben oikealta rannalta Augustuksen sillan yläpuolelta valitsijamiehen tilauksesta. Tämä sykli valmistui vuonna 1754, ja sitä käytettiin mallina pommitetun kaupungin jälleenrakentamisessa lähes 190 vuotta myöhemmin. Näin vanha kaupunki voitiin rakentaa lähes yksityiskohtaisesti uudelleen. Bernardo Bellotto maalasi myös näkymiä Nymphenburgin palatsista esimerkiksi Baijerin valitsijamiehelle Maximilian III Josephille. Hänen jatkopolkunsa johti hänet lopulta Varsovan tuomioistuimeen. Työskenneltyään useita vuosia niin sanotun Kunstdepartemnetin parissa Canaletto kuoli Varsovassa vuonna 1780.
Sivu 1 / 4
| Syntynyt | 1722 (Venedig) |
| Kuollut | 17. marraskuuta 1780 (Warschau) |
| Kansalaisuus | Saksa |
| Aikakaudet | Rokokoo |
| Laji | kaupunkikuva, maisema |
| Ammatti | taidemaalari, piirtäjä, taidegraafikko, hovimaalari, kaivertaja, taidekeräilijä |
| Perhe | Lapsi: Lorenzo Bellotto Sisarus: Pietro Bellotti |
| Opetti | Giovanni Antonio Canal |
| Tunnetut teokset | Dresden vom rechten Elbufer unterhalb der Augustusbrücke (1748), Venedig:Canal Grande vor Santa Croce (1738), Blick auf Gazzada bei Varese (1744), Capriccio mit Kapitol (1742), Wahl von Stanislas Augustus (1778) |
| Museot | Metropolitan Museum of Art, Muzeum Narodowe w Warszawie, National Gallery of Art, Art Institute of Chicago, ETH Graphische Sammlung |
Elokuussa 1944 toinen maailmansota riehui. Liittoutuneiden ilmahyökkäykset olivat tuhonneet Dresdenin kaupungin lähes täysin. Se, että nykyinen Saksin pääkaupunki voitiin rakentaa uudelleen, on muun muassa yhden miehen ansiota: Bernardo Bellotton.
Venetsiassa 1720-luvun alussa syntynyt mies, joka tunnettiin myös nimellä Canaletto, kiinnostui pian laajemmasta maailmasta. Maalaus oli hänelle käytännössä jo kehdossa. Hänen setänsä Giovanni Canal oli myös taiteilija. Canaletto tunnetaan erityisesti lukuisista veduteistaan. Hän maalasi lukuisia realistisia kaupunkinäkymiä. Wienin lisäksi Bernardo Bellotto työskenteli pääasiassa Dresdenissä. 1740-luvun lopulla hänestä tuli Saksien valitsijamiehen ja Puolan kuninkaan Friedrich August II:n hovimaalari. Tuolloin hän loi 14 veduutista koostuvan Dresdenin syklin. Esimerkiksi Bellotto maalasi Dresdenin näkymän Elben oikealta rannalta Augustuksen sillan yläpuolelta valitsijamiehen tilauksesta. Tämä sykli valmistui vuonna 1754, ja sitä käytettiin mallina pommitetun kaupungin jälleenrakentamisessa lähes 190 vuotta myöhemmin. Näin vanha kaupunki voitiin rakentaa lähes yksityiskohtaisesti uudelleen. Bernardo Bellotto maalasi myös näkymiä Nymphenburgin palatsista esimerkiksi Baijerin valitsijamiehelle Maximilian III Josephille. Hänen jatkopolkunsa johti hänet lopulta Varsovan tuomioistuimeen. Työskenneltyään useita vuosia niin sanotun Kunstdepartemnetin parissa Canaletto kuoli Varsovassa vuonna 1780.