| Syntynyt | 17. kesäkuuta 1691 (Piacenza) |
| Kuollut | 21. lokakuuta 1765 (Rom) 74 vuoden iässä |
| Kansalaisuus | Italia |
| Aikakaudet | Barokki |
| Laji | maisema, historiamaalaus, arkkitehtuurimaalaus, muotokuva |
| Ammatti | taidemaalari, arkkitehti, lavastaja |
| Perhe | Lapsi: Francesco Pannini |
| Opetti | Benedetto Luti, Giuseppe Natali, Andrea Galluzzi, Francesco Galli da Bibiena |
| Oppilas | Giovanni Niccolò Servandoni |
| Tunnetut teokset | Carlo III di Borbone visiting the Pope Benedetto XIV in the coffee-house of the Quirinale, Rome (1746), Charles of Bourbon Visiting St Peter's Basilica (1750), Musical feast given by the cardinal de La Rochefoucauld in the Teatro Argentina in Rome in 1747 on the occasion of the marriage of Dauphin, son of Louis XV (1747), Roman Capriccio: The Pantheon and Other Monuments (1735), An Architectural Capriccio of the Roman Forum with Philosophers and Soldiers among Ancient Ruins, including the Arch of Janus Quadrifrons, the Sarcophagus of Santa Constanza, the Farnese Hercules and the Cincinnatus (1745) |
| Museot | Muzeum Narodowe w Warszawie, Belvedere (Oesterreichische Galerie), Statens Museum for Kunst, Staedel Museum |
Giovanni Paolo Pannini tunnettiin erityisesti suurikokoisista kaupunkikuvistaan ja näkymistään, jotka tunnetaan myös nimellä veduta. Hän oli erityisen kiinnostunut Rooman kaupungista, joka oli hänen kotinsa suurimman osan elämästään. Hänen teoksensa esittivät sekä todellisia että kuviteltuja näkymiä antiikin Rooman raunioista. Pannini yhdisti teoksissaan tarkan havainnon ja hellän nostalgian. Näin hän yhdisti maalauksiinsa sekä myöhäisklassisen barokin että varhaisromantiikan kauden elementtejä. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluvat erilaiset Pantheonin ja Pietarinkirkon kuvaukset, joissa hän varioi toistuvasti pienempiä yksityiskohtia sommittelussa ja loi näin vaihtelua.
Italiassa oli tapana, että kuuluisia maalareita puhuteltiin vain heidän sukunimellään. Näin oli myös Panninin kohdalla. Hänen koulutuksensa alkoi kotikaupungissaan Piacenzassa, Parman herttuakunnassa. Hän opiskeli muun muassa Guiseppe Natalin, Andrea Galluzzin ja Francesco Galli Bibienan johdolla. Galli Bibienalta hän oppi näyttämösuunnittelijan ammatin. Ei tiedetä tarkalleen, kuinka kauan hänen harjoittelunsa Piacenzassa kesti ja missä iässä hän alkoi omistautua taiteelle. Vuodesta 1711 Pannini muutti lopulta Roomaan. Siellä hän sai piirustustunteja Benedetto Luti:lta. Roomassa ollessaan hän tutustui myös Canaletto:een, jonka teokset vaikuttivat Panniniin voimakkaasti. Näyttämömuotoilijan koulutuksen ansiosta hän sai taiteellisesti suunnitella erilaisia palatseja Roomassa, mikä teki hänet nopeasti tunnetuksi. Vuosina 1719-1725 hän työskenteli sisustajana Villa Patrizissa, Palazzo de Carolisissa tai Seminario Romanossa. Uransa aikana Pannini sai maalata myös eräitä aikansa kuuluisia henkilöitä, kuten paavi Benedictus XIV:n. Hän sai myös maalauksia. Hän sai myös muutaman kerran toimeksiannon maalata roomalaisia juhlia. Ennen vuotta 1730 Panninin teoksiin vaikuttivat kuitenkin vahvasti historialliset ja uskonnolliset motiivit.
Pannini toimi myös hyvin aktiivisesti opettajana ja vaikutti moniin nuoriin taiteilijoihin. Hänestä tuli Accademia di San Lucan jäsen vuosina 1718-1719. Myöhemmin hänestä tuli siellä myös opettaja. Académie de France hyväksyi hänet jäsenekseen vuonna 1732 ja palkkasi hänet myöhemmin perspektiivin professoriksi Rooman kouluunsa. Siellä hän opetti muun muassa Jean Honore Fragonard:ta, johon hänen sanotaan vaikuttaneen. Muita hänen oppilaitaan olivat hänen poikansa Francesco Pannini, joka myöhemmin seurasi isänsä jalanjälkiä, ranskalainen Hubert Robert ja veduta maalari Antonio Joli. Robert työskenteli Panninin ateljeessa, ja häntä pidetään hänen tärkeimpänä oppilaanaan. Panninin tyyli vaikutti epäsuorasti myös sellaisiin vedutisteihin kuin Canaletto tai Bernardo Bellotto. Hänen erityistä perspektiivisilmäänsä jäljiteltiin laajalti. Myös Panninin toinen poika Guiseppe ryhtyi taiteilijaksi ja hänestä tuli arvostettu arkkitehti. Pannini kuoli Roomassa 74-vuotiaana ja maalasi yhä harvemmin.
Sivu 1 / 3
| Syntynyt | 17. kesäkuuta 1691 (Piacenza) |
| Kuollut | 21. lokakuuta 1765 (Rom) 74 vuoden iässä |
| Kansalaisuus | Italia |
| Aikakaudet | Barokki |
| Laji | maisema, historiamaalaus, arkkitehtuurimaalaus, muotokuva |
| Ammatti | taidemaalari, arkkitehti, lavastaja |
| Perhe | Lapsi: Francesco Pannini |
| Opetti | Benedetto Luti, Giuseppe Natali, Andrea Galluzzi, Francesco Galli da Bibiena |
| Oppilas | Giovanni Niccolò Servandoni |
| Tunnetut teokset | Carlo III di Borbone visiting the Pope Benedetto XIV in the coffee-house of the Quirinale, Rome (1746), Charles of Bourbon Visiting St Peter's Basilica (1750), Musical feast given by the cardinal de La Rochefoucauld in the Teatro Argentina in Rome in 1747 on the occasion of the marriage of Dauphin, son of Louis XV (1747), Roman Capriccio: The Pantheon and Other Monuments (1735), An Architectural Capriccio of the Roman Forum with Philosophers and Soldiers among Ancient Ruins, including the Arch of Janus Quadrifrons, the Sarcophagus of Santa Constanza, the Farnese Hercules and the Cincinnatus (1745) |
| Museot | Muzeum Narodowe w Warszawie, Belvedere (Oesterreichische Galerie), Statens Museum for Kunst, Staedel Museum |
Giovanni Paolo Pannini tunnettiin erityisesti suurikokoisista kaupunkikuvistaan ja näkymistään, jotka tunnetaan myös nimellä veduta. Hän oli erityisen kiinnostunut Rooman kaupungista, joka oli hänen kotinsa suurimman osan elämästään. Hänen teoksensa esittivät sekä todellisia että kuviteltuja näkymiä antiikin Rooman raunioista. Pannini yhdisti teoksissaan tarkan havainnon ja hellän nostalgian. Näin hän yhdisti maalauksiinsa sekä myöhäisklassisen barokin että varhaisromantiikan kauden elementtejä. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluvat erilaiset Pantheonin ja Pietarinkirkon kuvaukset, joissa hän varioi toistuvasti pienempiä yksityiskohtia sommittelussa ja loi näin vaihtelua.
Italiassa oli tapana, että kuuluisia maalareita puhuteltiin vain heidän sukunimellään. Näin oli myös Panninin kohdalla. Hänen koulutuksensa alkoi kotikaupungissaan Piacenzassa, Parman herttuakunnassa. Hän opiskeli muun muassa Guiseppe Natalin, Andrea Galluzzin ja Francesco Galli Bibienan johdolla. Galli Bibienalta hän oppi näyttämösuunnittelijan ammatin. Ei tiedetä tarkalleen, kuinka kauan hänen harjoittelunsa Piacenzassa kesti ja missä iässä hän alkoi omistautua taiteelle. Vuodesta 1711 Pannini muutti lopulta Roomaan. Siellä hän sai piirustustunteja Benedetto Luti:lta. Roomassa ollessaan hän tutustui myös Canaletto:een, jonka teokset vaikuttivat Panniniin voimakkaasti. Näyttämömuotoilijan koulutuksen ansiosta hän sai taiteellisesti suunnitella erilaisia palatseja Roomassa, mikä teki hänet nopeasti tunnetuksi. Vuosina 1719-1725 hän työskenteli sisustajana Villa Patrizissa, Palazzo de Carolisissa tai Seminario Romanossa. Uransa aikana Pannini sai maalata myös eräitä aikansa kuuluisia henkilöitä, kuten paavi Benedictus XIV:n. Hän sai myös maalauksia. Hän sai myös muutaman kerran toimeksiannon maalata roomalaisia juhlia. Ennen vuotta 1730 Panninin teoksiin vaikuttivat kuitenkin vahvasti historialliset ja uskonnolliset motiivit.
Pannini toimi myös hyvin aktiivisesti opettajana ja vaikutti moniin nuoriin taiteilijoihin. Hänestä tuli Accademia di San Lucan jäsen vuosina 1718-1719. Myöhemmin hänestä tuli siellä myös opettaja. Académie de France hyväksyi hänet jäsenekseen vuonna 1732 ja palkkasi hänet myöhemmin perspektiivin professoriksi Rooman kouluunsa. Siellä hän opetti muun muassa Jean Honore Fragonard:ta, johon hänen sanotaan vaikuttaneen. Muita hänen oppilaitaan olivat hänen poikansa Francesco Pannini, joka myöhemmin seurasi isänsä jalanjälkiä, ranskalainen Hubert Robert ja veduta maalari Antonio Joli. Robert työskenteli Panninin ateljeessa, ja häntä pidetään hänen tärkeimpänä oppilaanaan. Panninin tyyli vaikutti epäsuorasti myös sellaisiin vedutisteihin kuin Canaletto tai Bernardo Bellotto. Hänen erityistä perspektiivisilmäänsä jäljiteltiin laajalti. Myös Panninin toinen poika Guiseppe ryhtyi taiteilijaksi ja hänestä tuli arvostettu arkkitehti. Pannini kuoli Roomassa 74-vuotiaana ja maalasi yhä harvemmin.