James Wilson Morrice, syntynyt 10. elokuuta 1865 Montrealissa, Kanadassa, oli ensimmäisiä kanadalaisia maisemamaalareita, jotka saavuttivat kansainvälistä tunnustusta. Hänen teostensa taidegrafiikka on tänäkin päivänä todiste hänen merkittävästä taiteellisesta osaamisestaan. Vuonna 1891 hän otti suuren harppauksen ja muutti Pariisiin, Ranskaan, jossa hän vietti suurimman osan urastaan. Kuuluisa kirjailija W. Somerset Maugham, joka oli hänen tuttavansa, totesi kerran, että Morricen luonnokset saattoivat muuttaa ikuisiksi ajoiksi tavan, jolla Pariisiin suhtauduttiin.
Morrice, kauppiaan poika, kääntyi maalaustaiteen opiskelun puoleen opiskeltuaan Torontossa lakia. Hän muutti Englantiin ja asettui lopulta Pariisiin, jossa hän opiskeli arvostetussa Académie Julianissa vuosina 1892-1897. Siellä hän ystävystyi merkittävien taiteilijoiden, kuten TAITEILIJAPAIKKA0:n ja TAITEILIJAPAIKKA1:n, kanssa ja otti oppitunteja TAITEILIJAPAIKKA2:n ateljeessa, joka kannusti oppilaitaan maalaamaan ulkona. Pariisissa oleskelustaan huolimatta Morrice pysyi aina yhteydessä kotimaahansa Kanadaan, jossa hän vietti talvet ja matkusti paljon kansainvälisesti. Hänen kokemuksensa ja kontaktinsa Pariisin älymystöpiireissä edistivät hänen taiteellista kehitystään ja vaikuttivat hänen taiteensa laatuun ja ainutlaatuisuuteen, joka ilmenee jokaisessa hänen teostensa taidegrafiikassa.
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Morrice palasi Montrealiin ja muutti myöhemmin Kuubaan. Siellä alkoi valitettavasti hänen hidas syöksykierteensä alkoholismiin. Hänen taiteellisesta tuotannostaan tuli ailahtelevaa ja harvinaista. Vuonna 1922, kaksi vuotta ennen kuolemaansa, hän teki viimeisen matkansa Algeriaan maalatakseen Albert Marquet:n kanssa. Morricen varhaiset teokset ovat ohuesti maalattuja, ja ne ovat saaneet vaikutteita James Abbott McNeill Whistler:stä sekä tunnelmaltaan että väreiltään. Myöhemmin hän kehitti paksumman tyylin, johon vaikuttivat impressionistit ja erityisesti Maurice Galbraith Cullen. Joitakin Karibialla vietetyn ajan töitä pidetään hänen parhaina töinään. Ne kuvastavat löysää tyyliä, johon jälki-impressionismi on vaikuttanut. James Wilson Morricen taidegrafiikka ei siis ole vain esteettinen rikkaus mihin tahansa huoneeseen, vaan myös aikalaistodistus ja ilmaus taiteilijan taiteellisesta kehityksestä.
James Wilson Morrice, syntynyt 10. elokuuta 1865 Montrealissa, Kanadassa, oli ensimmäisiä kanadalaisia maisemamaalareita, jotka saavuttivat kansainvälistä tunnustusta. Hänen teostensa taidegrafiikka on tänäkin päivänä todiste hänen merkittävästä taiteellisesta osaamisestaan. Vuonna 1891 hän otti suuren harppauksen ja muutti Pariisiin, Ranskaan, jossa hän vietti suurimman osan urastaan. Kuuluisa kirjailija W. Somerset Maugham, joka oli hänen tuttavansa, totesi kerran, että Morricen luonnokset saattoivat muuttaa ikuisiksi ajoiksi tavan, jolla Pariisiin suhtauduttiin.
Morrice, kauppiaan poika, kääntyi maalaustaiteen opiskelun puoleen opiskeltuaan Torontossa lakia. Hän muutti Englantiin ja asettui lopulta Pariisiin, jossa hän opiskeli arvostetussa Académie Julianissa vuosina 1892-1897. Siellä hän ystävystyi merkittävien taiteilijoiden, kuten TAITEILIJAPAIKKA0:n ja TAITEILIJAPAIKKA1:n, kanssa ja otti oppitunteja TAITEILIJAPAIKKA2:n ateljeessa, joka kannusti oppilaitaan maalaamaan ulkona. Pariisissa oleskelustaan huolimatta Morrice pysyi aina yhteydessä kotimaahansa Kanadaan, jossa hän vietti talvet ja matkusti paljon kansainvälisesti. Hänen kokemuksensa ja kontaktinsa Pariisin älymystöpiireissä edistivät hänen taiteellista kehitystään ja vaikuttivat hänen taiteensa laatuun ja ainutlaatuisuuteen, joka ilmenee jokaisessa hänen teostensa taidegrafiikassa.
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Morrice palasi Montrealiin ja muutti myöhemmin Kuubaan. Siellä alkoi valitettavasti hänen hidas syöksykierteensä alkoholismiin. Hänen taiteellisesta tuotannostaan tuli ailahtelevaa ja harvinaista. Vuonna 1922, kaksi vuotta ennen kuolemaansa, hän teki viimeisen matkansa Algeriaan maalatakseen Albert Marquet:n kanssa. Morricen varhaiset teokset ovat ohuesti maalattuja, ja ne ovat saaneet vaikutteita James Abbott McNeill Whistler:stä sekä tunnelmaltaan että väreiltään. Myöhemmin hän kehitti paksumman tyylin, johon vaikuttivat impressionistit ja erityisesti Maurice Galbraith Cullen. Joitakin Karibialla vietetyn ajan töitä pidetään hänen parhaina töinään. Ne kuvastavat löysää tyyliä, johon jälki-impressionismi on vaikuttanut. James Wilson Morricen taidegrafiikka ei siis ole vain esteettinen rikkaus mihin tahansa huoneeseen, vaan myös aikalaistodistus ja ilmaus taiteilijan taiteellisesta kehityksestä.
Sivu 1 / 1