Johann Peter Krafft

Taiteellisesti kunnianhimoisessa perheessä kasvanut Johann Peter Krafft aloitti opinnot Wienin taideakatemiassa historian maalauksen osastolla 19-vuotiaana vuonna 1799 käytyään nuorena menestyksekkäästi piirustuskoulun. Sen jälkeen hän jatkoi opintojaan Münchenin, Strasbourgin ja Pariisin taidekeskuksissa. Matkakumppaninsa Julius Schnorr von Carolsfeld:n vaikutuksesta, joka oli omistautunut romanttiselle maalaustaiteelle, sekä klassistisen hovimaalarin innoittamana Krafft kääntyi palattuaan yhä enemmän tuottoisan muotokuvamaalauksen puoleen. Klassisten nykysuuntausten lumoissa hän loi mytologisia ja historiallisia kohtauksia sisältäviä seinämaalauksia keisari Franz I:n vaimolle ja käytti palkkiot Roomassa oleskelunsa rahoittamiseen.

Seuraavina vuosina hänellä oli takanaan vaikuttava ura ja kattava ansioluettelo. Hänestä tuli muun muassa Kuvataideakatemian jäsen vuonna 1813 ja Hanain piirustusakatemian jäsen kaksi vuotta myöhemmin. Vuonna 1817 hän varusti Wienin Invalidenhausin suurilla maalauksilla, ja vuonna 1823 hänet nimitettiin Akatemian korjaajaksi ja historiamaalauksen professoriksi. Tässä hän siirtyi antiikin jäljittelystä kohti realistisempaa luonnon havainnointia. Wienin hovi tilasi häneltä keisarillisen kansliasiiven audienssihuoneen sisustuksen ja nimitti hänet keisarillisen kuvagallerian johtajaksi. Palatsin virallisena johtajana hän muutti perheineen työpaikalleen yhteen palatsin siivistä ja toteutti sekä gallerian uudelleensuunnittelun että pahasti laiminlyödyn Belvedere-puutarhan kunnostuksen. Hän osallistui myös restaurointiin ja muistomerkkien konservointiin, esimerkiksi Schönbrunnin suuren gallerian ja jesuiittakirkon freskojen restaurointiin sekä Karlsteinin linnan muistomerkkien konservointia koskevien asiantuntijalausuntojen laatimiseen.

Kun otetaan huomioon hänen laaja toimintansa Wienin hovin hyväksi, on yllättävää, että Krafftilla oli ylipäätään aikaa taiteelliselle toiminnalle. Hänellä oli kuitenkin suuri vaikutus itävaltalaiseen maalaustaiteeseen, eikä vähiten hänen maalaustensa Der Abschied des Landwehrmannes (1813) ja Die Heimkehr des Landwehrmannes (1820) kautta, jotka viittaavat biedermeierin aikakauteen. Hänen tuotantoonsa kuuluu keisari Franz I:n, keisari Ferdinand II:n, keisari Rudolf II:n, korkea-arvoisten sotilaiden ja aateliston edustajien sekä naisten muotokuvia, itämaisia kuvauksia, nykyajan sotakohtauksia, nykyaikaisia tapahtumamaalauksia, tutkimuksia raamatullisista aiheista ja kreikkalaisista saagoista, genremaalauksia ja klassistisia arkkitehtuurikuvauksia. Johann Peter Krafft asui Belvederessä kuolemaansa asti vuonna 1856, ja hänet haudattiin arvokkaaseen hautaan Wienin keskushautausmaalle, ja hänelle annettiin postuumisti kunnia nimellä Krafftgasse Wienin Leopoldstadtissa (2. kaupunginosa).