The Lady of Shalott on biedermeier-ajan runoilijan Alfred Tennysonin balladi. Hän käytti sitä tulkitakseen Nimuea Arthurin legendasta, jonka juuret ovat keskiajalla.
Tarina kertoo naisesta, joka asuu yksin tornissa vedessä lähteen vartijana. Hän näkee kaiken, mitä hän oppii maailmasta, peilistä; hän kutoo motiiveista jättimäisen seinävaatteen. Eräänä päivänä, kun hän näkee komean ritarin, hän katsoo ulos ikkunasta vastoin kohtaloaan ja laukaisee kirouksen. Peili rikkoutuu, ja kaipaus saa hänet lähtemään tornista. Hän nousee veneeseen, johon hän kirjoittaa nimensä. Hänen elämänvoimansa hiipuvat ja hän laulaa viimeisen laulun.

Tämän hetken on kuvannut J. W. Waterhouse vuonna 1888 tekemässään tulkinnassa. Katsojien ensimmäinen kysyvä katse kiinnittyy veneessä oleviin kirjaimiin. Mutta sanat "The Lady of ..." on vaikea erottaa. Tämä on taiteilijan ovela veto, sillä nainen tunnetaan monella nimellä. Häneen viitataan esimerkiksi nimellä Lady, Mistress, Keeper tai Queen of the Lake, Spring, Water tai Fountain. Nimuen lisäksi etunimiksi annetaan myös Vivian, Elaine ja Niniane.
Hän istuu veneessään, suuri matto mukanaan, sillä hän ei jätä mitään jälkeensä. Tornin portaat ovat hänen takanaan. Ruosteinen ketju on jo löystynyt, ja hetkenä minä hyvänsä hän päästää sen luisumaan kädestään. Syksy on laskeutunut hänen ympärilleen, luonto puhaltaa ulos elämänsä, kuten nuoren naisen kohtalona on nyt tehdä. Kaksi kolmesta kynttilästä hänen edessään on jo sammunut. Mutta viimeisen kynttilän liekistä näkee, että hänellä on myötätuuli. Pääskyset lentävät matalalla veden yllä. Myös ne näyttävät jättävän lopulliset jäähyväiset etelänmatkalleen. Kaukaisuudessa olevat metsäiset kukkulat ovat vielä täydessä vihreässä lehdistössä.

Veneessä on tyynyjä valmiina. Yläosa on koristeltu kultaisilla pomponeilla. Sen keskellä astelee kaksoishäntäinen musta heraldinen leijona valkoisella pohjalla. Sekin on hänen takanaan. Hänen koristeellinen elämäntyönsä näyttää raahautuneen rakkaudettomasti. Tarkkailija näkee selvästi yksityiskohtaisen kirjailun, mutta matto roikkuu vedessä. Voisi ajatella, että virta vetää sitä pinnan alla; vai onko se sittenkin vain lehtiä lammella?
Hänen edessään veneessä on krusifiksi, miehellä on punainen liina lanteillaan, rukousnauha on varovasti aseteltu hänen vartalonsa keskelle. Kankaan väri näyttää vastaavan hänen huuliensa punaista.

---

Shalottin rouva · John William Waterhouse