Kartografia: Mitattu maailma hienoina kaiverruksina

Niiden tehtävänä on määrittää sijainti ja osoittaa tie. Karttoja on luotu ja käytetty tähän tarkoitukseen siitä lähtien, kun luolapiirroksia on ollut olemassa. Tuhansien vuosien aikana alueiden, kaupunkien, maiden, myöhemmin myös maanosien ja koko maailman sijaintia ja ulkonäköä on sittemmin kuvattu kartoilla. Kartat tiivistävät monimutkaisia ajatuksia tilasta, mittakaavasta, topografiasta ja aluevaatimuksista. Menneiden aikojen maailman- ja merikartat ovat kiehtovia todisteita siitä, miten maailmamme, tietämyksemme ja käsityksemme maailmasta ovat muuttuneet.

Historialliset kartat Gentin, Bruggen ja Bremenin kaltaisista kaupungeista todistavat yhä niiden vaikuttavasta ja merkittävästä asemasta keskiajalla. Historialliset kartat ovat hyvä lukutapa, ja ne näyttävät elävästi muutokset paikan päällä.
Aasian ja Kiinan kartat dokumentoivat, miten tutkimusmatkailijat onnistuivat vähitellen siirtämään rajoja ja laajentamaan horisonttiamme muutenkin kuin maantieteellisesti. Matkustaminen sormella kartan päällä voi olla myös matka menneisyyteen.

Kartografinen taide, joka alkuaikoina osasi usein täydentää "valkoisia täpliä" vaakunoilla, tunnuksilla tai mielikuvituksellisilla kuvauksilla ja ornamenteilla, on nykytaiteessa siirtymässä takaisin kuviteltujen maisemien kuvaamiseen empiiris-tieteellisen esittämisen ja maantieteellisen, mittakaavaan perustuvan dokumentoinnin avulla.
Niin sanotun "mind mappingin" avulla suurkaupunkeja, kuten Pariisia, New Yorkia tai Lontoota, kuvataan hyvin reduktionistisesti. Esimerkiksi Anne Smithin "Lontoon kartta" niputtaa Englannin pääkaupungin nähtävyydet suhteellisen väljään järjestykseen noudattamatta yhtenäistä matemaattista mittakaavaa.

Kartografian ei tarvitse olla tarkka tiede, joka pienentää kolmiulotteisen kohteen tarkasti ja mittakaavanmukaisesti kaksiulotteiseksi. Kartat ovat tulkintoja ympäröivästä maailmasta, jotka voivat aina antaa ihmisille tietoa heidän omasta näkökulmastaan ja kokemuksistaan.