Viktoriaaninen taide: Brittiläisen 1800-luvun kertovaa maalaustaidetta

Teollistuneen Englannin vauraus loi kuningatar Viktorian hallitusvuosikymmeninä 1837-1901 uudenlaisen kuvayleisön: tehtailijat ja kauppiaat ostivat oman aikansa taidetta, kaiverrukset kantoivat kauden menestysteokset joka kotiin, ja maalauksen oli parhaimmillaan kerrottava tarina, jossa oli moraali, kirjallinen viittaus tai molemmat. Royal Academysta tuli näyttämö, sen vuosinäyttelystä seurapiiritapahtuma.

Näiden vuosikymmenten kirjo on suuri. Frederic Leighton, Royal Academyn presidentti vuodesta 1878, maalasi antiikin ihannemaailmoja, kuten nukkuvan Flaming Junen 1895. Ranskalainen James Tissot kuvasi vuodesta 1871 Lontoosta käsin hienostoa laivojen kansilla ja salongeissa. John Atkinson Grimshaw löysi aiheensa kuunvalosta märkien satamalaitureiden ja esikaupunkikatujen yllä, Edward Burne-Jones uneksi itsensä ritarillisiin menneisyyksiin. Frank Dicksee ja Herbert James Draper pitivät historian ja myytin elossa suuressa koossa; Draperin Valitus Ikaroksen puolesta vuodelta 1898 suree pudonnutta siivet yhä levällään.

Lisäksi on hyvin brittiläinen erikoismuoto, keijumaalaus: Richard Dadd, joka loi pääteoksensa mielisairaalassa, ja John Anster Fitzgerald täyttivät pienet taulut pikkutarkasti maalatulla keijuväellä. Vakavuus ja kuriositeetti ovat tässä taiteessa usein vain kehyksen päässä toisistaan.