Samuel Prout

Samuel Proutin isä oli arvostettu laivaston varustelija englantilaisessa Plymouthin satamakaupungissa, ja Samuel Jr. oli perheen neljästoista lapsi. Nuori Prout kävi koulua Plymouthissa, ja hänen rehtorinsa tohtori John Bidlake, joka oli itse taiteilija, huomasi pojan taiteellisen lahjakkuuden ja kannusti häntä maalaamaan. Yhdessä toisen nuoren lahjakkuuden, myöhemmin hyvin kuuluisan taidemaalarin Benjamin Robert Haydon kanssa nuori Prout vietti paljon aikaa luonnossa maalaamalla kaikkea, mikä hänen silmäänsä kiinnitti: vanhoja puita, viehättäviä taloja ja siltoja, historiallisia vesimyllyjä ja kyläkohtauksia Devonin kukkuloiden jokapäiväisestä elämästä. Hänellä oli hyvä silmä ja erittäin suuri lahjakkuus. 20-vuotiaana taiteilija lähti Lontooseen, jossa hän opiskeli jonkin aikaa maalausta. Ansaitakseen elantonsa hän työskenteli kirjapainossa, julkaisi maalausta käsitteleviä oppikirjoja ja opetti samaan aikaan muita opiskelijoita. Yksi heistä oli John Ruskin, josta tuli myöhemmin hyvin kuuluisa taidemaalari, galleristi, taidekriitikko ja taidemesenaatti. Vuonna 1810 Samuel Prout avioitui Elizabeth Gillespien kanssa. Pariskunnalla oli neljä lasta, poika Samuel Jr. ja tyttäret Elizabeth, Rebecca ja Isabella.

Kun Prout oli 35-vuotias, hän vieraili eri kaupungeissa ja alueilla Saksassa, Sveitsissä, Ranskassa, Italiassa, Belgiassa ja Alankomaissa ja ihastui heti historiallisiin kaupunkikuviin, viehättäviin vanhoihin taloihin kauniine harjakattoineen ja julkisivuineen, kapeisiin katuihin ja värikkäisiin toreihin. Häntä kiehtoivat myös muinaisten rakennusten jäännökset. Juuri tätä hän halusi maalata, ja usein hän ryhtyi heti piirtämään sitä, mikä häntä niin innosti. Tämä oli hänen toisen taiteellisen luovan vaiheensa alku. Proutista tuli kansainvälisesti tunnettu ja kuuluisa. Hänen akvarellinsa ja piirroksensa, joiden otsikot ovat esimerkiksi "Uttrechtin tori", "Markkinapäivä", "Kaupunginportti Nürnbergissä", "Ulmin tuomiokirkon portaali" ", "Ulrepforte Kölnissä", Vanhankaupungin sillan torni Prahassa" ja "Palazzo Contarini Venetsiassa", herättivät innostuksen myrskyjä. John Ruskin, kuuluisa taidekriitikko, joka oli aikoinaan opiskellut Proutin kanssa, sanoi kerran näin: "Voin joskus väsyä ja kyllästyä Turneriin, mutta en koskaan Proutiin". Myös Englannin kuningas Yrjö IV piti Samuel Proutia suuressa arvossa ja nimitti hänet kuninkaalliseksi akvarellimaalariksi vuonna 1829. Samuel Prout kuoli 69-vuotiaana erittäin kunnioitettuna kotonaan Lontoossa aivohalvaukseen.