Raskaat pilvet roikkuvat kuin rullat kivisen, tumman rannikon yllä. Aivan ylhäällä keskellä ne ovat hieman väljemmät, niin että siellä näkyvä vihertävästi hohtava kuun valo valaisee kapean kaistaleen yöisestä vedestä. Rannan kivien välissä, tuskin erottuvasti, on kaksi pientä venettä kiinnittyneenä. Kaikki näyttää olevan unessa, mutta merellä on kuitenkin liikettä: vähän matkan päässä maasta, mutta jo lähellä rantaa, on kaksi purjelaivaa, joiden purjeet on nostettu ja jotka palaavat maihin. Kolmas alus on vielä kaukana.

Caspar David Friedrichin maalaus "Merenranta kuunvalossa" on klassinen romanttinen maalaus. Maalari on käyttänyt ruskean, sinisen ja vihreän sävyjä luodakseen vaikuttavan tunnelman, joka vangitsee katsojan. Sommittelu on hyvin harkittu: kuu valaisee tarkasti veden pinnan kahden lähellä maata olevan aluksen välissä, ja valo johdattaa silmän niiden välistä ikään kuin portin läpi kauas merelle. Koska silmä havaitsee ensin tämän osan, katsoja havaitsee pienet veneet maalla ja kolmannen purjelaivan vasta myöhäisessä vaiheessa. Tämä vastaa täsmälleen Friedrichin maalaustekniikkaa: hänen kuviaan ei voi käsittää yhdellä silmäyksellä, vaan niitä on aina tarkasteltava tarkemmin.

Kuten Friedrichin maalauksissa niin usein, myös tässä kuvassa on täydellinen, mutta lähes koskematon luonto. Ihmisestä ja kaikesta ihmisen tekemästä, tässä tapauksessa veneistä ja laivoista, näkyy vain epämääräisiä varjoja. Sillä on kuitenkin myös uskonnollinen tausta. Maalaus on todennäköisesti Frederickin viimeinen ennen kuolemaansa. Hän maalasi sen aivohalvauksen jälkeen, vaikka pystyi tuskin enää käyttämään sivellintä. Ehkä se oli tarkoitettu jäähyväismaalaukseksi: se voidaan nähdä saapumisena satamaan elämänmatkan jälkeen.

---

Meren ranta kuunvalossa · Caspar David Friedrich
Hamburger Kunsthalle, Hamburg, Germany / Bridgeman Images